SANANVAPAUDEN IHMIS- JA PERUSOIKEUDEN LAILLINEN TULKINTA, TIETOSUOJASELOSTE JA JULKAISUOIKEUDEN NORMIT

Julkistusoikeuden juridiikka 

  1. Laillinen Kavoniuksen julkaisutoiminta ei ole rikos, vaan hän paljastaa sillä rikollisuutta laillisella tavalla. 
  2. Kavoniuksella on oikeus kumota syyttömyysolettama PL 12 §:n ja EIS 6 artiklan 2-kohdan säätämällä laillisella tavalla leivottujen syytteiden kohteeksi joutumatta eli totuudenkertojana uusien rikosten kohteeksi joutumatta.
  3. Kavoniuksella on oikeus julkistaa oikeat tiedot kultin ja virkamafian rikoksista todisteilla, jotka ovat julkisen oikeudenkäynnin julkisia viranomaisen asiakirjoja eli aina PL 12 §:n 2 momentin julkaisuoikeuden piirissä eikä totuuden kertominen heidän rikoksistaan ole kunnianloukkaus eikä mikään rikos.

Henkilötietojen käsittelyperusteet

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) mukaiset henkilötietojen käsittelyn perusteet ovat: rekisteröidyn suostumus, sopimus, rekisterinpitäjän lakisääteinen velvoite, elintärkeiden etujen suojaaminen, yleistä etua koskeva tehtävä tai julkisen vallan käyttö ja rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen oikeutettu etu. Henkilötietojen käsittely edellyttää, että jokin näistä perusteista täyttyy. 

Tietosuoja-asetuksen mukaiset käsittelyperusteet:

  1. Suostumus:Rekisteröity antaa tietonsa vapaaehtoisesti, tietoisena ja yksiselitteisesti tiettyyn käyttötarkoitukseen. 
  2. Sopimus:Tietojen käsittely on tarpeen rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välisen sopimuksen täyttämiseksi. 
  3. Lakisääteinen velvoite:Rekisterinpitäjällä on lainsäädäntöön perustuva velvoite käsitellä tietoja. 
  4. Elintärkeiden etujen suojaaminen:Tietojen käsittely on välttämätöntä henkilön tai toisen luonnollisen henkilön elintärkeiden etujen turvaamiseksi. 
  5. Yleistä etua koskeva tehtävä tai julkisen vallan käyttö:Tehtävä liittyy yleisen edun toteuttamiseen tai rekisterinpitäjänä toimivalla viranomaisella on julkista valtaa. 
  6. Oikeutettu etu:Rekisterinpitäjällä tai kolmannella osapuolella on oikeutettu etu käsitellä tietoja, paitsi jos rekisteröidyn edut tai perusoikeudet syrjäyttävät tämän. 

Henkilötietoja käsitellään virkamafia.fi-sivuilla edellisen luettelon kohtien 3-6 yksilöidyillä perusteilla eli koska

  1. Siltä osin kuin kyse on PL 12 §:n 2 momentin alaisen aineiston ja JulkL 3 §:n ja PL 118 §:n säätämän julkisen vallankäytön rikosten paljastamisesta ja julkiseksi säädetyn virkatehtävän hoitamisen kuvauksista ja niitä tekoja julkisissa virka- ja asianajotehtävissä suorittavien teoista ja laiminlyönneistä, julkaisuoikeus perustuu suoraan lakisääteiseen julkisuuteen ja PL 12 §:n 2 momentiin, joka säätää ”jokaisen” oikeudeksi saada tieto julkisesta asiakirjasta millä tahansa välineellä eli myös virkamafia.fi-sivuston kautta. PL 12 § 2 momentti on säädetty niin, että siihen ei edes lailla voi säätää rajoituksia.
  2. Sivuston faktoilla ja todisteilla estetään todellisia rikollisia jatkamasta Jaana Kavoniukseen ja muihin uhreihin kohdistettuja törkeitä rikoksia, joiden lopettaminen edellyttää niiden paljastamista ja myös jokaisen rikoksen toteuttajan henkilöllisyyden paljastamista.
  3. Jaana Kavoniukseen kohdistetaan ja on jo vuosia kohdistettu törkeää rikollisuutta, jotka uhkaavat hänen elintärkeitä etujaan, kuten elämän, terveyden, vapauden, sananvapauden, omaisuuden, sosiaaliturvan, kodin, perheen, poliittisen ja yhdistystoiminnan, liikkumis- ja kokoontumisvapauden, oikeudenmukaisen oikeuden, syyttömyyden, kunnian, viestintäsalaisuuden, potilatietosuoja, yksityiselämän loukkaamattomia ihmis- ja perusoikeuksia. Niitä rikoksia toteuttavien tekojen ja henkilöllisyyden paljastaminen on välttämätöntä Jaana Kavoniuksen elintärkeiden etujen puolustamiseksi ja palauttamiseksi.
  4. Lisäksi niiden ja niiden toteuttajien paljastaminen on lakisääteinen velvollisuus, joka perustuu mm. RL 15:10 §:n ja 15:11 §:n normeihin ja rikosten salailua ovat rangaistavalla toteuttaneet ne, joiden rikokset niiden lopettamiseksi ja muiden uhrien varoittamiseksi virkamafia.fi-sivuilla paljastetaan.
  5. Lisäksi rikosten ja niiden toteuttajien paljastaminen on välttämätöntä ja lakisääteinen velvollisuus myös Jaana Kavoniuksen kolmen tekoaikaan alaikäisen lapsen tietosuoja-asetuksen säätämien ja elintärkeiden etujen suojaamiseksi ja palauttamiseksi, koska sivustoilla kuvatuilla virkamafiarikoksilla ja AA Seppo Lindbergin, AA Heikki Saksan törkeillä rikoksilla on estetty heille kuuluvat korvaukset 2001-2025 ja aiheutettu alaikäisille lapsille aiheettomat 140.000 euron velat törkeillä rikoksilla ja koko rikoshyöty viivästyskorkoineen tulee palauttaa PL 15 §:n omaisuudensuojanormin ja tietosuoja-asetuksen 82 artiklan ja ihmisoikeussopimuksen toteuttamiseksi.
  6. Lisäksi rikosten ja niiden toteuttajien paljastaminen on välttämätöntä, lakisääteinen velvollisuus ja yleistä etua koskeva tehtävä myös muiden virkamafian, petosverkostojen ja kultin uhrien, kuten Matti Wallinin, Kim Koskisen, Mikko, Marko ja Anne Vapan, Peter Fryckmannin, Elisa Palosen omaisten, Panu Huuhtasen, Tiina Keskimäen ja muiden virkamafian, kultin, petosverkostojen ja sananvapausvainoja käskyttävän entisen presisentin uhrien suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa palauttamiseksi, lavastusten lopettamiseksi, keskeyttämiseksi, lavastetun Matti Walliniin kohdistetun 26.1.2024 tuomion purkamiseksi, Kavoniukseen ja hänen lapsiinsa kohdistettujen kaikkien virkamafian toteuttamien rikosten vahinkojen korjaamiseksi, Varsinais-Suomen KäO:ssa tekeillä olevan Ruohosten ja Ritvasen kultin törkeän petoksen ja törkeän veropetoksen toteutuksen keskeyttämiseksi, Helsingin KäO:ssa Aipa-numerolla tekeillä olevan Mikko, Marko ja Anne Vapaaseen kohdistetun Jukka Rappen johdolla toteutuksessa olevan vankilaan lavastushankkeen keskeyttämiseksi, valtakunnansyyttäjänviraston, Outi Pyykkösen ja muiden Anneli Aueriin ja Jenes Kukkaan tekaistuja Ari-Pekka Koiviston käskystä toteuttamien lavastusten keskeyttämiseksi ja kaikkinen niiden RL 6:5 §:n 2 momentissa, RL 15:9 §:ssä, RL 11:9a §:ssä, RL 17:1a §:ssä, RL 11:4C §:ssä ja RL 25:1-3a §:ssä säädettyjen rikosten toteutuksen lopettamiseksi, joita näillä sivustoilla paljastettu laaja rikollinen verkosto toteuttaa syyttömään totuudenkertojaan Jaana Kavoniukseen kohdistettuna asianumeroilla R 23/1220, R 23/1383, R 23/4516, R 23/4811, PK 24/1215, syyttäjien Annukka Juntusen, Heikki Kohijoen, Mika Mäkelän, Ruohosten kultin, kahden tuomitun rikollisen Mika Leppäsen, Nicholas Peltolan, PoHan poliisitarkastaja Marko Savolaisen 24.3.2023 rikollisena valehteluna, hätäkeskuslaitoksen 14.8.2024 jatkamilla rikoksilla, tutkinnantappo- ja lavastusverkoston rikoksilla, sadoilla valheellisilla tutkinanntapoilla, 22.3.2024 laaditulla valheellisella vangitsemisvaatimuksella (joka ei sisällä edes mitään rangaistavan teon kuvausta eikä mikään vangitsemisvaatimuksen teksti täytä vangitsemisperusteen mitään kriteeriä), ja koska EIT on jo 2007 kieltänyt ne vankeusrangaistukset, joita syyttömään on vuosia tahallaan kohdistettuna rikollisen verkoston sopimana vankilaan lavastushankkeena eikä syrjintänormisto salli vain yhteen totuuspuolueen johtajaan kohdistettua tekaistua, ylisuurta, kohtuutonta, aiheetonta yli 5 v vuoden tai 4 vuoden tai muutakaan rangaistusta, joka sanavapauden rangaistus kohdistuu syyttömään, on kielletty sinänsä EIT:n useilla langettavilla päätöksillä yli ylittää tapon, törkeän huumausaine-, petos-, raiskaurikoksen rangaistusasteikon eikä miltään osin vastaa oikeuskäytäntöä.
  7. Oikeutettu etu:Rekisterinpitäjällä on oikeutettu etu käsitellä tietoja, koska kenenkään rekisteröidyn edut tai perusoikeudet eivät syrjäyttävät Jaana Kavoniuksen ja muiden uhrien oikeuksia, oikeutettuja etuja, elintärkeitä etuja eikä asiassa ole rekisteröityjen (virkamiesten, petosten, väkivaltarikosten ja muiden rikosten toteuttajien) oikeutetuista eduista, koska heidän tekemänsä ja sopimansa rikokset eivät ole heidän ”oikeutettuja etujaan”.

Muilta sivustoilta upotettu sisältö, analytiikka ja yhteyshenkilö tietosuoja-asioissa

Tämän sivuston artikkelit voivat sisältää upotettua sisältöä esimerkiksi videoita, kuvia, artikkeleita jne.). Toisilta sivustoilta tuodun upotetun sisällön avaaminen on verrattavissa siihen, että vierailija itse kävisi kolmannen osapuolen sivustolla. Ne muut sivustot voivat kerätä tietoa sinusta, käyttää evästeitä, upottaa kolmannen osapuolen seurantaevästeitä ja monitoroida vuorovaikutustasi upotetun sisällön kanssa, mukaan lukien vuorovaikutuksen seuranta, jos ja kun olet kirjautunut käyttäjänä muulle sivustolle.

Keräämme evästeiden avulla tietoa kävijöistä. Emme tallenna tai käytä
tietoa muuhun kuin lukumääräiseen käyttöön emmekä pyri identifioimaan
kävijöitä niin että voisimme olla heihin yhteydessä. Emme toteuta henkilötietoihin kohdistuvaa automatisoitua profilointia. Kaikki sivuston tiedot perustuvat aitoon, autenttiseen todisteluun, jonka perusteella rikoksia olisi kuulunut myös poliisissa, syyttäjä-, oikeus-, ulosotto-, hätäkeskuslaitoksessa, muissa viranomaisissa, asianajotoimistoissa, LähiTapiolassa ja muissa näillä sivuilla esittelyssä olevissa yrityksissä. profiloi emmekä liitä evästeiden tietoja minnekään rekistereihin.

Yhteyshenkilö tietosuoja-asioissa ja kaikkiin näillä sivuilla esitettyihin. ja todistettuihin totuuksiin ja faktoihin liittyen on Jaana Kavonius.

Julkistusoikeuden estämisen rikosten motiivit ja faktat

  1. Totuudenkertomisen estäminen on ihmisoikeusrikos, perustuslain 12 §:n 2 momentin rikkomisella toteutettu törkeä virkarikos ja syrjintärikos.
  2. Rikoksia ovat toteuttaneet esteellisinä ne, joiden rikokset totuudenkertoja Kavonius todisteillaan paljastaa.
  3. He ovat estäneet sananvapauden perus- ja ihmisoikeutta tehdäkseen sen oikeuden EIS 17-18 artiklan kieltämällä tavalla tyhjäksi ja soveltaneet laittomia rajoituksia muussa kuin laillisessa tarkoituksessa eli omia rikoksiaan jatkaakseen ja verkostonsa ja omien rikosten rikoshyödyt pitääkseen, lisää hankkiakseen ja välttyäkseen miljoonien korvausvastuulta ja vankilalta, jonne koko kopla kuuluu
  4. Rikoksia Kavoniukseen kohdistettuna he ovat toteuttaneet vangitsemisella, pakkokeinoilla, väkivallalla, poliittisena vainona, EIT:n ja Euroopan neuvoston kieltämillä syyttömään Totuuspuolueen johtajaan kohdistetulla yli 5 vuoden vankeusuhkalla, todistelu estämällä esteellisten virkamiesten ja rikoskumppaniensa hankkeella, jossa kaikki heidän tekonsa ovat törkeitä rikoksia, jotka on toteutettu sananvapauden estämiseksi, ja vaikka rikoksia ovat toteuttaneet asioiden R 23/1220, R 23/1383, R 23/4516, R 23/4811 ”asianomistajiksi” valehdellut, heidän verkostonsa.
  5. Kaikki tiedot heidän rikoksistaan ja todisteet ovat totta eikä totuuden kertominen ja sen totuuden todistaminen ole Kavoniuksen rikos.

Syyttömyys on ”olettama”, jonka kumoaminen on PL 12 §:n ja EIS 6 artiklan 2-kohdan säätämällä tavalla oikeus eikä rikos

A. Rikollisia menetelmiä sisältävät oikeudenkäynnit eivät ole EIS 6 artiklan 1-kohdan mukaisia

EIS 6 artiklan 1-kohta takaa oikeuden ”oikeudenmukaiseen” oikeudenkäyntiin. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa mm. esteellisyysnormien noudattamista, todistelun käsittelyä, kanteiden ja valitusten sisällöllistä käsittelyä ja sitä, että vastapuoli ja sen asiamiehet eivät toteuta siviiliriidassa törkeitä petoksia eikä poliisi estä niiden törkeiden rikosten tutkintaa sallimalla rikoslaissa rangaistaviksi säädettyjä törkeitä petoksia ”mielipiteenvapautena”.

B. EIS 6 art. 2-kohta ei edellytä syyllisyyden todistamista oikeuden tai poliisin päätöksellä, vaan ”laillisella tavalla”

EIS 6 artikla 2-kohta: ”Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on ”laillisesti todistettu”. Tässä kohdassa ei siis vaadita, että ”lailliseksi todistamisen” pitäisi tapahtua tuomioistuimen tai syyttäjän päätöksellä. Rikoksen voi pätevästi ja laillisesti todistaa juuri sellaisilla todisteilla, joita olen julkistanut ja vertaamalla julkisen oikeudenkäynnin todisteita ja vastapuolten oikeudenkäyntikirjelmien valehtelua kirjallisiin todisteisiin (valokuvat, heidän tunnustuksensa petoksista ym.”)

C. ”Laillinen tapa” kumota syyttömyysolettama PL 12 §:n 2 momentin julkaisulla  

Kaikki perus- ja ihmisoikeudet ovat samanarvoisia ja PL 12 §:n 2 momentin säätämällä oikeudella voi toteuttaa EIS 6 art. 2-kohdan sanamuotoa täysin noudattavan ”laillisella tavalla” syylliseksi todistamisen ja EIS 6 artiklan 1-kohdan loukkaukset.

Kun asiassa on toteutettu epärehellinen oikeudenkäynti, sen oikeudenkäynnin tapahtumat (rikokset) ja materiaalit eivät saa yksityisyyden suojaa, vaan ovat sellaisinaan faktoineen julkistettavissa PL 12 §:n 2 momentin säätämän jokaisen” tiedonsaanti- ja julkaisuoikeuden piirissä. 2 momentti on kirjoitettu eri tavalla kuin 1 momentti. 2 momentti säätää oikeudesta saada tieto ja julkaista ”viranomaisten julkisia asiakirjoja ja tietoja”. Ne tulevat julkisiksi JulkL:n säätämistä ajankohdista.

Petos- ja virkarikosten toteutus epärehellisissä oikeudenkäynneissä ja niiden rikosten salailu ei ole perus- ja ihmisoikeus kenellekään. 

Syyttömyysolettama ja EIS 6 art. 1–2-kohdat EIVÄT tarkoita sitä, että joku voisi toteuttaa rikoksia poliisien, syyttäjien ja tuomarien rikoskumppanuuksilla, ja että virkarikosten avulla voisi hankkia petosrikoshyötyjä ja salailla niitä rikoksia ja uhkailla vankeudella niitä, jotka totuuden heidän rikoksistaan paljastavat. Vielä törkeämpää on se, että ne rikoskumppanit sitten alkavat lavastamaan 5 vuoden vankeutta niille laillisen PL 12 §:n 2 momentin sananvapauden käyttäjille, jotka EIS 6 artiklan 2-kohdan mukaisella laillisella tavalla (todisteet julkaisemalla) todistavat, että oikeuden päätökset ja vastapuolten laskutukset ovat syntyneet rikollisella tavalla.

EIS 6 art.2-kohdan sanamuoto tarkoittaa, että kun keinotekoinen syyttömyys syntyy rikoksilla epärehellisessä EIS 6 artiklan 1-klohdan VASTAISESSA (ei siis EIS 6 artiklan mukaisessa) oikeudenkäynnissä, EIS 6 artiklan 2-kohdan säätämä ”laillinen tapa” todentaa syyllisyys on paljastaa rikokset PL 12 §:n 2 momentin, EIS 10 artiklan (sanan- ja ilmaisuvapaus) oikeutta käyttämällä

  1. julkistaa ne rikokset oikeilla faktoilla ja todisteilla, koska EIS 6 art. 2-kohdassa ei säädetä, MITEN se syyllisyyden ”laillinen todistaminen” tapahtuu eli 2-kohta ei edellytä, että syyllisyys todistetaan vain oikeuden tai poliisin päätöksellä, vaan ihan yhtä laillinen tapa todistaa se on julkistaa todisteet ja verrata niitä ”syyttömäksi” väitetyn prosessipetosvalehtelijan kirjelmien tekstiin, jolla rikokset on toteutettu.
  2. julkistaa tutkinnantapoilla ja oikeuden päätöksillä toteutettu törkeä virkarikollisuus ja kuinka rikollisella tavalla ne ovat syntyneet ja keinotekoiset syyttömyydet ja syyllisyydet leivottu todisteista ja normeista irrallaan.
  3. todistaa julkisen oikeudenkäynnin todisteet ja prosessipetoksia sisältävät oikeudenkäyntikirjelmät ja kaikki virkarikokset ja miten rikollisella tavalla vastapuolen prosessipetokset, rikoshyödyt (laskutukset) ja virkarikokset on toteutettu.

Oikeus kumota syyttömyysolettama todistamalla tutkinnantapot rikoksiksi todisteilla 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rikos: ”Rikos on oikeustieteellisten määritelmien mukaan teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus. Rikos määritellään yleensä tietyn tunnusmerkistön täyttäväksi ja oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä Tuomioistuimen pitää langettaa tällaisesta teosta rangaistus.Eräiden rikosten osalta myös yritys on rangaistavaa.” ja ”Rikoksen määritelmä: Rikos on rangaistava teko, joka loukkaa yhteiskunnan arvoja ja normeja. …Rikos on tehty, jos teko täyttää tunnusmerkistön ja on oikeudenvastainen.” 

Kenelläkään ei ole oikeutta ”pysyä syyttömänä” näytöstä ja rikoslain normeista riippumatta siksi, että rikoskumppaneina toimivat poliisit, syyttäjät ja tuomarit valehtelevat heidän törkeää rikollisuuttaan ”mielipiteenvapaudeksi”. 

Lisäksi on selvää, että PL 12 § 2 mom., JulkL ja mukaan laki ei saada yhdellekään virkamiehelle oikeutta salailla rikollista tutkinnan tappotoimintaansa, rikollisen syyteharkinnan tapahtumia, oikeudenkäyntimenettelyn rikollisia menettelyjä ja mitään muutakaan julkiseksi virka- ja asianajotoiminnaksi säädettyä toimintaa. 

Lisäksi on täysin selvää sekin, että syrjintä on kielletty kaikilla perusteilla ja etenkin rikosten mahdollistamisperusteena, ja että salassapitorikokset ja muutkin Kavoniuksen rikosilmoituksissa kuvatut häneen ja muihin uhreihin uhreihin kohdistetut rangaistavaksi säädetyt teot ovat rikoksia siitä huolimatta, onko Kavonius tai joku muu lottanut kokeellisen mRna-injektion ja siitä riippumatta, minkä nimisen puolueen henkilö perustaa tai on perustamatta.

Syyttömyysolettama on siis säädetty vain ”olettamaksi” ja olettaman voi aina kumota todisteilla. Kun todisteena käytetään julkisia viranomaisen asiakirjoja, niiden julkistaminen ei ole rikos, vaan PL 12 §:n 2 momentin erityisesti suojelema perusoikeus, jonka avulla EIS 6 artiklan 2 momentin säätämä olettama laillisesti kumotaan.

EIS 6 artiklan 2-kohdassa EI säädetä, että ”lailliseksi todistamisen” pitäisi tapahtua tuomioistuimen tai syyttäjän päätöksellä. 

PL 12 §:n 2 momentin, JulkL 3 §:n ja EIS 6 artiklan 2-kohdan mukainen julkaisutoiminta ei ole myöskään ristiriidassa RL 3:1 §:n, EIS 7 §:n ja PL 8 §.n kanssa. Niissäkin siis säädetään OIKEUS pitää rikoksena ja todistaa vastapuolten, syyttäjien, poliisien, tuomarien ja syyttäjien teot rikoksiksi TODISTEILLA ja rikoslakiin kirjoitettujen teonkuvausten perusteella vertaamalla julkistuksissa heidän tosiasiallista toimintaansa todisteisiin ja rikoslain normeihin, joiden perusteella (esim. heidän omien kirjallisten tunnustustensa perusteella) on syyttömyysolettaman estämättä oikeus kutsua heitä rikollisiksi ja tekoja rikoksiksi, koska julkistuksissa todetaan, että ketään ei ole tuomittu mistään vaikka todellakin pitäisi.

Kun rikokset tehdään virkatehtävissä, ne tehdään aina päätöksillä ja virkatehtävää laiminlyömällä esim. juuri sellaisilla rikoksilla, joita esim. täysin häikäilemättömät virkarikolliset poliisit Markku Kukko, Aleksi Tuimala, Jasper Uski, Simo Mamia, Mats Sjöholm, Taina Äijälä, Niina Heikkilä, Maria Sainio, Keijo Suuripää, Sari Huhta ja kymmenet poliisit ja syyttäjät ovat toteuttaneet vuosikausia tahallaan verkostonsa avulla mm. jättämällä tahallaan rikosilmoituksen kirjaamatta ja valehtelemalla itsensä Kavoniukseen kohdistuvissa rikoksissa Kavoniuksen asianomistaja-aseman puuttuvan, vaikka ETL ei sellaista heille ole mahdollistanut. 

Heidän intressissänsä on salailla törkeä rikollisuutta ja siinä tarkoituksessa estää PL 12 §:n 2 momentin ja EIS 6 artiklan 2-kohdan säätämiä perus- ja ihmisoikeuksia. Mitään salaisten petosrikosten ja salaisten virkarikosten ja muidenkaan rikosten salailujen oikeuksia heille ei kuitenkaan ole säädetty eikä myöskään oikeutta määritellä laillista julkaisutoimintaa rikokseksi ihan itse keksimillään kriteereillä. 

Kenelläkään heistä ei myöskään ole oikeutta pysyä syyttömänä lavastamalla uhrille syytteitä omien rikostensa salailemiseksi, estämällä koko todistelu ja korvaamalla ETL:n, syyttäjälaitoslain ja muiden normien säätämät lailliset prosessit omalla valehtelullaan ja tutkinnantapoillaan, koska todellisuus heidän rikoksistaan ei muutu valehtelemalla laillisuudeksi eivätkä oikeat rikosten tapahtumat muutu rehellisyydeksi heidän omia valheita sisältävillä päätöksillään, jotka kaikki ovat syntyneet estämällä oikea todistelu.  

Oikeus ”pitää” heitä ”syyllisinä” ja julkistaa todisteet syyllisyydestä näkyvät suoraan vertaamalla julkaisujen tietoja rikoslain, perustuslain ja EIS 7 §:n ja 6 §:n 2-kohdan normeihin:

EIS 6 artikla 2-kohta: ”Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu”.

EIS 7 § 1-kohta: ”Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan rikos.”

RL 3:1§: ”Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.” ja ”Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin.”

PL 8 §: ”Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.” ja ”Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.”

Normeista suoraan seuraa, että on oikeus:

  1. Kumota syyttömyysolettama
  2. Pitää heitä ”syyllisinä rikoksiin” nimenomaan sellaisen ” teon perusteella, joka tekohetkellä laissa säädetäänrangaistavaksi”, koska em. normit kieltävät pitämästä heitä syyllisinä vain sellaisissa tilanteissa, joissa laki ei säädä rangaistavaksi tekoja.
  3. Todeta heidät rikollisiksi RL 3:1§:n säätämillä perusteilla eli katsomalla heidät rikokseen syylliseksi ”sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on ” laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi”. (vrt. RL 3:1 §: Rikokseen syylliseksi saa katsoa sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.)
  4. Kavonius on julkistuksissaan täysin laillisella oikeudella kumonnut todisteilla syyttömyysolettaman ja ”saanut katsoa” heidät ”rikokseen syyllistyviksi” siitä huolimatta, että heitä ei ole ”tuomittu” rikoksista korruption vuoksi, koska 
  5. Syyttömyysolettaman kumoamisoikeus ei em. normien sanamuodonkaan mukaan edellytä, että ketään olisi tuomittu.
  6. Em. normeissa (joilla syyttömyysolettaman voi pätevästi kumota) EI OLE sidottu ”rikollisuuden” ja ”rikokseen syyllistymisen” todistamisvelvoitetta lainkaan oikeuslaitoksen, syyttäjän, poliisin tai muunkaan viranomaisen päätökseen, vaan sen osoittamiseen ja todistamiseen, että todisteilla he ovat syyllistyneet rikoslaissa rangaistavaan tekoon eli sellaiseen tekoon, joka ”on säädetty rangaistavaksi”  (ei siis ”tuomittu rikoksena”)
  7. Jokainen virkamafian rikoksia toteuttanut on ”rikollinen” sillä perusteella, että he ovat todisteiden osoittamalla tavalla tehneet selvästi ”rangaistavaksi säädettyjä” tekoja
  8. Ketään ei ole tuomittu rikoksista, vaikka todisteet osoittavat heidät rikollisiksi niillä perusteilla, jotka rikoslaissa säädetään ja joiden vuoksi heidän kuuluisi istua vankilassa pitkään ja korvata Kavoniukselle, lapsilleni ja muille uhreille rikosvahingot ja palauttaa varastamansa omaisuutemme. 
  9. Kukaan ei ole joutunut edes esitutkintaan millään näytöllä edes petosten kirjallisilla tunnustuksilla, koska Suomessa toimii täysin laiton järjestäytyneen rikollisryhmän organisaatio, jota kutsun virkamafiaksi ja joka törkeillä rikoksilla todistelun estämällä ja kaikki oikeussuojakeinot estämällä estää kaikkia verkostonsa jäseniä joutumasta laissa säädettyyn rikosvastuuseen ja päinvastoin hankkimaan törkeänä prosessipost toiminnalla valtavia rikoshyötyjä ja kostovelkuuttamaan uhrejaan.

Kaikki Kavoniuksen julkistama tieto pitää paikkansa ja siksi se ei täytä kunnian-loukkauksen, törkeän kunnianloukkauksen tai minkään rikoksen teonkuvausta. 

Todistella hänellä on nimenomaan oikeus kumota syyttömyysolettama ja esittää julkista virka- ja elinkeinotoimintaa koskevaa kritiikkiä ja 

  1. todistaa heidät TODISTEILLA rikollisiksi eli rikoslaissa rangaistavaksi säädettyjen rikosten toteuttajiksi, VAIKKA heitä ei ole koskaan tuomittu.
  2. todistaa törkeiksi verkoston toteuttamiksi rikoksiksi kaikki ne menetelmät, joiden avulla he ovat välttyneet rikostensa laissa säädetyistä seurauksilta ja pystyneet hyötymään rikoksella siitä huolimatta, että todisteiden perusteella ja rikoslakiin säädettyjen teonkuvausten perusteella heidän on kuulunut joutua vankilaan ja kuulunut joutua korvaamaan kaikki aiheuttamansa vahingot.
  3. Em. normien sanamuodoista ja Kavoniuksen julkistamista todisteista suoraan näkyy, että 
  4. Kavonius ei ole syyllistynyt rikokseen kutsumalla heitä ”rikollisiksi”
  5. Hänellä on ollut em. normeihin perustuva oikeus kutsua heitä rikollisiksi, koska kuka tahansa tajuaa todisteiden perusteella heidät rikollisiksi, ja koska todisteilla kumoutuu syyttömyysolettama ja syntyy oikeus kutsua heitä ”rikollisiksi”, jotka ovat aiheettomasti vankilan ulkopuolella.
  6. Rikoksen voi pätevästi ja laillisesti todistaa juuri sellaisilla todisteilla, joita Kavonius on julkistanut ja vertaamalla julkisen oikeudenkäynnin todisteita ja vastapuolten oikeudenkäyntikirjelmien valehtelua kirjallisiin todisteisiin (valokuvat, heidän tunnustuksensa petoksista ym.”)

PL 12 §:n 2 momentin perusoikeuden merkitys

Normien laillinen tulkinta: 

  1. PL 12 §:n 2 momentti ei sisällä lakivarausta eli edes lailla ei ole voinut rajoittaa tiedonsaantioikeutta julkisiin viranomaisen asiakirjoihin ja niiden sisältöön ja niiden julkiseksi tulon ajankohtakin on päätöksentekoa sitovasti säädetty mm. JulkL 7 §:ssä, joten sitä ”jokaisen” perusoikeutta ei ole voinut estää syytettyjen virkarikoksilla. 
  2. PL 12 §:n 2 momentti säätää ”jokaisen” oikeutena tiedonsaantioikeuden sellaiseen aineistoon, joka tuli julkiseksi ”viranomaisen asiakirjaksi” suoraan JulkL 7 §:n säätämästä ajankohdasta.
  3. Laamanni Peltomäen päätökseen on kirjoitettu, että tiedonsaantioikeus julkisten ja asianosaisjulkisen aineistojen saamisessa perustuu PL 12 §:n 2 momenttiin eli säädetään perustuslailliseksi ”jokaisen” ja asianosaisen oikeudeksi. Tietosuoja-asetuksen säätämää suostumusta ei sellaisessa tilanteessa tarvita, eikä pyydetä eikä saa pyytää lainkaan, kun tiedonsaantioikeus ei perustu suostumuksen varaiseen oikeuteen, vaan suoraan perustuslakiin tai muuhun lakisääteiseen asianosaisena minulle säädettyyn oikeuteen
  4. Kavoniuksella, Martilla ja Petter Kavoniuksella (lapsen isällä) oli oikeus videoida todisteeksi tapahtumat Metsolan koululla ja saada kaikki julkisten asiointitilojen materiaalit 17.10.2007 Kavoniuksen toiseen lapseen kohdistetun KäT Kirsti Hakolan, Mika Illmanin, Markku Braxin ym. rikoksen estämiseksi, VarsKäO.n aulatilan valvontanauhat 18.2.2021 aulassa ja sen jälkeen varjovalmisteluissa ja istunnossa kohdistetun rikoksen todisteeksi, Lempolan 21.4.2022 hyökkäyksestä parkkipaikan nauhat ja KAIKKI Marttiin 26.5.2021 koululla kohdistuneen murhayrityksen päivältä valvontanauhat eikä niiden tuhoamiseen ole ollut mitään syytä. Silti kaikkia oikeuksia ja videointeja estettiin.
  5. Julkiseen tilaan ja koulun pihan ei sovelleta ”yksityisalueen” normistoa, joten nauhat on oikeus saada asianosaisena ja jopa ilman asianosaisasemaa. Netti on täynnä valvontanauhoja poliisin putkapahoinpitelyistä, veneonnettomuuksista ja julkisten alueiden tapahtumista ja kun voimme katsella muihin kohdistettujen rikosten nauhoja. Kavoniuksilta ei saanut salata heihin kohdistettujen rikosten todisteita ja mitään muutakaan julkista ja asianosaisjulkista materiaalia.
  6. Jaana Kavoniukselle ja lapsen toiselle huoltajalle kuuluu viestinnän nimeltä mainittuna kohteena moninkertaisin selvin normein (JulkL, laki oikeudenkäynnin julkisuudesta, tietosuojalaki, tietosuoja-asetus) säädetty asianosaisen tiedonsaantioikeus ja heitä on kohdeltu ”sivullisena” itseensä kohdistetussa kaikessa varjovalmistelun viestinnässä ja päätöksenteossa, vaikka asianosaiseen ei sovelleta lainkaan sivullissalassapitoa. 
  7. Asiaosaisella ja rekisteröidyllä on oikeus saada tieto kaikista viesteistä, jotka sisältävät nimitietoja ja henkilötietoja (tietosuoja-asetus 15 artikla ja JulkL 8–12 §:t). 
  8. JulkL 6 ja 7 luvun (JulkL 22–25 §:t ja 25–32 §:t) salassapitovelvoitteita ei sovelleta asianosaiseen itseensä, vaan suhteessa sivullisiin, mikä näkyy suoraan lain sanamuodosta. 
  9. JulkL 12 § ”Jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin rajoituksin, jollei laissa toisin säädetä”. Salassapidon estämättä Jaana Kavoniuksilla, rikoksen kohteeksi joutuneella lapsella ja OTT Kavoniuksella on ollut selvä oikeus saada valvontanauhat, kaikki itseään koskevat äänitteet ja kaikki pyytämänsä tiedot, koska he ovat JulkL 9-11 §:ssä ja tietosuoja-asetuksen 15 artiklan säätämillä tavoilla itseään koskevan viestinnän kohteena, jonka salailu suhteessa asianosaiseen on rikos ja lakiin perustumatonta toimintaa.
  10. Laki on sama Suomessa EU-alueella. Asiaan sovelletaan PL 12 §:n 2 momenttia, lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta, tietosuoja-asetusta ja JulkL:ia tavalla, joka Kavoniuksen 2.5.2022 ja 9.5.2022 kuulusteluvastauksissa selvitetään. Myös Turun HO:n 23.7.2021 kansliapäällikön Ovaskan viestissä on laillisesti sovellettu normeja. Niistä näkyy, että vastaavilla asiakirja- ja tarkastusvaatimuksilla aineistot on luovutettu niihin laitoksiin toimitetuista viesteistä. 
  11. Ovaskan päätöksen mukaiseen tiedonsaantiin on oikeus, koska on kirjallisesti myönnetty asianosaisasema, tiedonsaantioikeus ja kaikki se juridiikka oikeaksi, on sovellettava samalla tavalla muissakin viranomaisissa. 

Virkamafian ”ratkaisut” ovat 

  1. syntyneet lainvastaisessa muodossa (kielteiset ratkaisut laadittu sähköposteina päätösten sijaan ja päätösten ja valitusosoitusten antamisesta on kieltäydytty kokonaan, vaikka kieltäytymistä ei voi tehdä sähköpostilla, vaan tulee aina tehdä päätöksen muodossa eikä laki mahdollista tahallista päätösten ja valitusosoitusten estämistä)
  2. syntyneet kokonaan ilman lainsoveltamisessa pakollisia normeja (heidän sähköposteissaan, väärissä ilmiannoissaan ja tekstarilla lähetetyissä ja muissakaan ”kuulustelukutsuissaan” ei ole edes lainkohtia eikä kuulusteluvastauksia ja todisteita olla kirjattu, rekisteriä ja todisteita on väärennetty ja todistajana kuultu rikollisia itseään)
  • kaikki vakavia perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen tahallisia rikkomisia eikä asiaan ensisijaisena sovellettavaa PL 12 §:n 2 momenttia mainita lainkaan
  • tehty esteellisinä ja esteellisenä käsittely on virkarikos ja PL 21 §:n ja EIS 6 artiklan 2001-2023 jatkettu tahallinen loukkaus ja rikoksen tekoväline 

 EIT:n langettavien ratkaisujen ja vangitsemiskiellon rikkominen 

Syyttäjien ja muiden lavastajien rikosten tahallisuus on selvä verrattuna Suomelle langettavien EIT-ratkaisujen poikkeavan suureen määrään, EIT:n ratkaisukäytännön sitovuuteen ja vankeusrangaistuskieltoon.

Suomi on saanut huomattavan paljon langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta sananvapauden loukkauksista. Vuoteen 2012 mennessä Suomi oli saanut 17 tuomiota sananvapausloukkauksista. Pohjoismaista Tanska oli saanut yhden tuomion, Ruotsi 2, Norja 5 ja Islanti 3. Venäjä oli saanut 23 eli suomalainen rikollinen viranomaiskäytäntö rinnastuu Venäjään ja minulle ajettu olemattomien rikosten 5 vuoden vankeus rinnastuu täysin syyttömänä vangitun ja tuomitun Navalnyin kohteluun. 

EIT on Suomelle langettavissa ja kaikissa sananvapausratkaisuissaan selvästi todennut, että sananvapauden käytöstä ei tule lähtökohtaisesti koskaan rangaista vankeusrangaistuksella. Tämä on todettu mm. ratkaisuissa Mariapori vs. Suomi ja Selistö v. Suomi. 

Sananvapaus sisältää oikeuden julkistaa järkyttävää ja julkistuksen kohteen kannalta negatiivista oikeaa tietoa ja todetaan HE 19/2013 perusteluissa

Kavoniukselle yritetään rikoksiin ryhtyneiden esteellisten poliisien, syyttäjien, Illmanin ja väärien ilmiantojen tehtailijoiden rikoksilla lavastaa rikoksista tahallaan aiheeton vankeusrangaistus ja ja nimenomaan niin pitkä ja poikkeava vankeusrangaistus, jota ei mahdollista Suomen rikoslaki, EIT:n ratkaisukäytäntö, syrjintänormista eikä mikään muukaan. Vaikka Kavonius on rikosten uhri, hänet on jo etukäteen vangittu. Rikoksen törkeyttä alleviivaa, että samat lavastajat ovat etukäteen 31.5.2023, 30.5.2023 ja 8.6.2023 ”ratkaisuilla” alistaneet Kavoniuksen tahallaan 100.000 rikokselle, jotka sisältävä törkeitä kaikkialla levitettyjä huorittelu- ja muita kunnianloukkausrikoksia ja tappamis- ja raiskauskehotuksia ja juuri ne teot ovat rikoksia ja Kavonus niiden uhri. Näitä kaikkia aitoja rikoksia verkosto valehtelee sallituiksi syrjintäperusteella ja väitetysti puolueen toimintaan, ammattiin ja ” rokottamattomuuteen” liittyvinä muka sallituiksi, vaikka huorittelu, raiskaamisella ja tappamisella uhkaaminen ei tietenkään ole sallittua millään perusteella eikä varsinkaan syrjintäperusteella. Samaan aikaan he lavastavat huorittelunsa uhrille yli 5 vuoden laitonta tuomiota olemattomista rikoksista muka ”törkeistä kunnialoukkauksista” ja ”vainoamisesta”, joista on putsattu kokonaan pois todistelu siitä, että

  1. Kavoniuksen tiedot eivät ole vääriä.
  2. Kaikista hänen esittämistään tiedoista on olemassa todisteet ja kaikki julkistukset on tehty niillä todisteilla
  3. Todisteet ovat peräisin julkisista asiakirjoista ja täysin laillisen perustuslaillisen PL 12 §:n 2 momentin oikeuden piirissä ja ”jokaisen” tiedonsaantioikeuden kattamia tietoja.
  4. Syyttömyysolettama ei tietenkään tarkoita sitä, että rikolliset pysyvät syyttömänä tutkinnantapojen ja muun virkarikollisuuden avulla estämällä todistelu heidän rikoksistaan.
  5. Kavoniuksella on ollut oikeus kumota syyttömyysolettama juuri niillä todisteilla, jotka on laillisesti julkistanut ja laillinen tapa kumota syyttömyysolettama on PL 12 §:n 2 momentin käyttö.
  6. Hänellä on oikeus kutsua rikoksen tekijöitä rikollisiksi ja todeta, että heidän paikkansa on vankilassa ja kuvata ne rikolliset menetelmät, joilla se vankeus on heiltä tahallaan keinotekoisesti estetty ja heidän uhreinaan Kavonius, lapset ja monet muut niiden rikollisten uhrit omaisuuksistaan putsattu.

Tutkinnantapoissa ja lavastuksissa lakeja ei ole noudatettu, vaan ”leivottu” syyttömyyksiä” Ruohosten kidutuskultille, virkamafian koko verkostolle ja samat rikolliset yrittävät pitää ”olettaman” olemattomasta syyttömyydestään voimassa estämällä todistelun heidän rikoksistaan, määrittelemällä omat VÄÄRÄT tietonsa ja niiden avulla toteuttamansa törkeät rikokset ”mielipiteenvapaudeksi” ja leipoa syyttömälle vankeutta muka ”törkeistä kunnianloukkauksista” valehtelemalla todistelun vastaisesti ”vääriksi” oikeita tietoja heidän oikeista rikoksistaan. ”Syyttömyysolettamalla” ei sellaista ”syyttömyyden” ja olettaman syntytapaa tarkoiteta.

Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa luetellaan useita tapauksia, joissa sananvapautta voidaan rajoittaa lailla, Euroopan Unionin tuomioistuin ja EIT ovat kaikissa ratkaisuissaan korostaneet, että näitä rajoituksia on tulkittava suppeasti. Tuomioistuinten ratkaisujen mukaan sananvapaus koskee myös sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät. (esim. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio Bernard Connolly vastaan Euroopan yhteisöjen komissio EURLex, viitattu jo 9.3.2012)

HE 19/2013 otteita sananvapauden tulkinnasta:


”EIT:n ratkaisukäytännössä EIS 10 artikla ei sellaisenaan anna kovin täsmällistä kuvaa sananvapauden tosiasiallisesta laajuudesta. EIS:n 10(2) artiklassa mainittujen sananvapauden rajoitusperusteiden luettelo on varsin laaja. Ilmaisuvapautta rajoittavia 10 artiklan 2 kappaleessa mainittuja poikkeuksia on kuitenkin tulkittava suppeasti. Sananvapauden laajuus ja hyväksyttävien rajoitusperusteiden tulkinta on täsmentynyt EIT:n ratkaisukäytännössä. ”Sananvapauden käytön rajoitusten tulee olla laissa säädettyjä. Sananvapauden käyttämiseen puuttumisen tulee myös tapahtua 10(2) artiklassa mainitussa legitiimissä tarkoituksessa. …”

”Keskeiseksi tulkinnan kohteeksi on EIT:ssä muodostunut se, oliko sananvapauteen puuttuminen esimerkiksi rangaistus tuomitsemalla EIS 10(2) artiklan edellyttämin tavoin ”välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa”. ”EIT on pitänyt sananvapautta yhtenä demokraattisen yhteiskunnan peruspilareista ja korostanut erityisesti lehdistön tehtävää jakaa vastuidensa ja velvollisuuksiensa mukaisella tavalla tietoja ja ajatuksia kaikista kysymyksistä, jotka herättävät yleistä mielenkiintoa. Tähän tehtävään liittyy läheisesti myös yleisön oikeus informaation vastaanottamiseen. (Ks. esim. Du Roy ja Maulaurie v. Ranska 3.10.2000, Ernst ym. v. Belgia 15.7.2003, Éditions Plon v. Ranska 18.5.2004, Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska 17.12.2004 sekä Tourancheau ja July v. Ranska 24.11.2005)” 

”EIT painottaa lehdistön merkittävää funktiota demokraattisessa yhteiskunnassa. EIT:n mukaan medialla on olennainen merkitys ”julkisena vahtikoirana”. 10 artikla ei kuitenkaan takaa rajoittamatonta sananvapautta edes lehdistön kirjoittaessa yleiseltä kannalta erittäin merkittävistä asioista. Vaikka lehdistö ei saa ylittää muun muassa muiden maineen ja oikeuksien suojaamiseksi sekä luottamuksellisen tiedon levittämisen estämiseksi asetettuja tiettyjä rajoja, sen on kuitenkin velvollisuuksiaan ja vastuitaan noudattamalla jaettava tietoja ja ajatuksia kaikista yleisesti kiinnostavista aiheista. Journalistin tulee saada hoitaa tehtävänsä pelkäämättä, että tehtävän asianmukainen hoitaminen voi johtaa sanktioihin (”chilling effect”).”

”Journalistinen vapaus sisältää myös mahdollisuuden turvautua liioitteluun ja provokaatioon. EIT on edellyttänyt, että journalisti toimii tunnollisesti hyvässä uskossa ja journalistisen etiikan mukaisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa journalistin velvollisuutta arvioida tietolähteidensä luotettavuutta ja perustaa esittämänsä väitteet täsmälliseen ja oikeaan tietoon.”

”EIT:n mukaan sananvapauden rajoituksia tulee tulkita tiukasti ja niiden tarpeellisuudesta tulee olla vakuuttava näyttö. (Ks. esim. Wirtschafts-Trend Zeitschriften-Verlagsgesellschaft mbH v. Itävalta 14.11.2002, Jerusalem v. Itävalta 27.2.2001 ja Rizos ja Daskas v. Kreikka 27.5.2004)”

”EIT on lukuisissa tuomioissaan todennut, että ihmisoikeussopimuksen 10 artikla soveltuu sen 2 kohdassa mainituin rajoituksin paitsi myönteisiin, vaarattomiin tai yhdentekeviin, myös loukkaaviin, järkyttäviin tai huolestuttaviin tietoihin. Tämä johtuu pluralismin, suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden vaatimuksista, joita ilman demokraattista yhteiskuntaa ei ole. EIT:n mukaan ilmaisuvapaus on demokraattisen yhteiskunnan keskeistä perustaa. (Ks. esim. Castells v. Espanja 23.4.1992, Dalban v. Romania 28.9.1999, Du Roy ja Malaurie v. Ranska 3.10.2000, Jerusalem v. Itävalta 27.2.2001, Societe Prisma Presse v. Ranska 1.7.2003, Maroglou v. Kreikka 23.10.2003, Vides Aizsardzibas Klubs v. Latvia 27.5.2004, Rizos ja Daskas v. Kreikka 27.5.2004, von Hannover v. Saksa 24.6.2004 ja Ukrainian Media Group v. Ukraina 29.3.2005)” 

”EIT on noudattanut tulkinnassaan sananvapauden rajoitusten osalta supistavan ja sananvapauden käyttämisen osalta suvaitsevan tulkinnan periaatteita. Supistavan tulkinnan periaatteen mukaan sananvapauden rajoitusten tulkinnassa on lähtökohtana, että sananvapaus on pääsääntö ja rajoitus vastaavasti poikkeus. Tämän vuoksi sananvapauden rajoitusperusteita tulee tulkita ahtaasti, ja kaikkien rajoitusten välttämättömyydestä tulee olla vakuuttava näyttö. Esimerkiksi tapauksessa Oberschlick v. Itävalta n:o 2 1.7.1997 valtio rikkoi sananvapautta tuomitsemalla rangaistuksen toimittajalle, joka oli arvostellut Itävallan vapauspuolueen johtajan mielipiteitä ja kutsunut tätä ”idiootiksi”.

”Tapauksessa Scharsach ja News Verlagsgesellschaft v. Itävalta 13.11.2003 Itävallan katsottiin loukanneen sananvapautta, kun toimittaja oli tuomittu herjauksesta ja lehtiyhtiö vahingonkorvausvelvolliseksi sen vuoksi, että toimittaja oli lehtiartikkelissaan nimittänyt poliitikkoa ”komeronatsiksi”. Suvaitsevan tulkinnan periaate ei kuitenkaan oikeuta käyttämään mitä tahansa ilmaisuja kenestä tahansa.

”Harkittaessa sananvapauden rajoittamista on otettava huomioon se asiayhteys, jossa viesti on esitetty. Viestin sisäisten merkitysyhteyksien lisäksi arviointiin vaikuttaa myös yleisempi asia- tai keskusteluyhteys.”

EIT on antanut tulkintatilanteessa suuren merkityksen sille, onko kysymyksessä sananvapauden käytön ydinalue, kuten politiikka, vai reuna-alue, kuten mainonta tai pornografia. Valtiollisista tai muista yleisesti kiinnostavista asioista kertominen sekä politiikassa tai muussa julkisessa tehtävässä toimivien henkilöiden vallankäytön valvominen ja sen kriittinen tarkastelu kuuluvat sananvapauden ydinalueeseen. Tällaisen keskustelun rajoittaminen edellyttää erityisen painavat perusteet. (Ks. esim. Lingens v. Itävalta 8.7.1986, Castells v. Espanja 23.3.1992, Thorgeir Thorgeirson v. Islanti 25.6.1992, Wingrove v. Yhdistynyt kuningaskunta 25.11.1996, Societe Prisma Presse v. Ranska 1.7.2003 ja Rizos ja Daskas v. Kreikka 27.5.2004)” 

”Myös yleistä kiinnostusta herättävään keskusteluun puuttumiselle tulee olla painavat perusteet. Tällaisena keskusteluna ei ole pidetty vain poliittisia ilmaisuja ahtaassa merkityksessä, vaan myös taloudellisista, kulttuurisista ja sosiaalisista yhteiskuntaolosuhteista käyty keskustelu saa vahvaa suojaa.

”Jos ilmaisu puolestaan käsittelee puhtaasti yksityisiä asioita eli asioita, joilla ei ole yleistä tai  yhteiskunnallista merkitystä, ilmaisuvapauden saama suoja on kapeampi. Kapeampaa suojaa koskevia tapauksia ovat esimerkiksi Tammer v. Viro 6.2.2001 ja von Hannover v. Saksa 24.6.2004. Se, koskeeko ilmaisu yleistä kiinnostusta herättävää aihetta, ratkaistaan harkitsemalla ilmaisun merkittävyyttä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Yleisesti merkittäviä keskustelunaiheita ovat EIT:n ratkaisukäytännössä olleet muun muassa seuraavat:

  • poliittinen keskustelu (Lingens v. Itävalta 8.7.1986, Jerusalem v. Itävalta 27.2.2001 ja Unabhängige Initiative Informationsvielfalt v. Itävalta 26.2.2002)
  • presidentinvaalikampanja (Saaristo ja muut v. Suomi 12.10.2010)
  • äärioikeistolaista puoluetta ja sen puheenjohtajaa koskevat väittelyt ja kritiikki (Lindon, Otchakovsky-Laurens ja July v. Ranska 22.10.2007)
  • hylkeenpyynnissä käytettyjä menettelytapoja koskenut keskustelu (Bladet TromsØ ja Steensaas v. Norja 20.5.1999)
  • lapsen huoltoa koskevien ratkaisujen asianmukainen täytäntöönpano ja voimankäyttö tällaisessa yhteydessä (Krone Verlag GmbH v. Itävalta 19.6.2012)
  • poliisin menettelytavat rikosasian tutkimisessa (Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska 19.6.2003)
  • väitteet poliisin harjoittamasta väkivallasta (Thorgeir Thorgeirson v. Islanti 25.6.1992)
  • tiedot tuomioistuinlaitosta koskevasta toiminnasta, kun syyttäjää epäiltiin sekaantumisesta laittomaan toimintaan (Rizos ja Daskas v. Kreikka 27.5.2004) 
  • valtion varojen hoitaminen ja tapa, jolla poliitikot täyttivät tehtävänsä (Dalban v. Romania 28.9.1999)
  • vakituisten asuntojen loma-asunnoiksi muuttamista koskevien määräysten rikkominen (TØnsberg Blad AS ja Haukom v. Norja 1.3.2007) 
  • potilasturvallisuus (Selistö v. Suomi 16.11.2004) 
  • nimeltä mainitun kirurgin tekemien kauneusleikkausten epäonnistuminen ja potilaiden tyytymättömyys hoitoon (Bergens Tidende v. Norja 2.5.2000) · vanhustenhuollon laatu (Heinisch v. Saksa 21.7.2011) 
  • strippariklubien esiintyjien asema (Björk Eidsdottir v. Islanti 10.7.2012)
  • poliittiseen puolueeseen kuuluneen henkilön mahdollinen nimittäminen opetusministeriön toimeen (Rodrigues v. Portugali 29.11.2005)
  • ympäristönsuojelua, väestön terveyttä ja ydinvoimalaonnettomuutta sekä säteilyturvakeskuksen entistä johtajaa koskenut kannanotto (Mamere v. Ranska 7.11.2006).” 

”Edellä olevasta ilmenee, että EIT ei ole rajannut suurta sananvapaussuojaa saavia yleisesti kiinnostavan keskustelun aiheita vain politiikkaan, vaan myös muut keskustelunaiheet, joilla on yleistä merkitystä, nauttivat korkeaa sananvapaussuojaa kapean valtiollisen harkintamarginaalin puitteissa. EIT:n usein käyttämä termi ”yleisesti kiinnostava keskustelu” ei kuitenkaan tarkoita kaikkia asioita, jotka yleensä kiinnostavat ihmisiä, vaan edellytyksenä on, että keskustelunaiheella on jotain yleisempää merkitystä. Puututtaessa yksityiselämän suojaan merkitystä on sillä, onko kysymys ollut yleisen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta relevantista julkistamisesta vai pelkästään uteliaisuutta tyydyttävästä ihmisten yksityisasioihin keskittyvästä viihdejournalismista.” 

”Kun sananvapauden käyttö liittyy oikeudenkäyntiin, huomiota tulee kiinnittää myös EIS 6 artiklan vaatimuksiin. Raportointi oikeudenkäynneistä on yhteensopivaa EIS 6.1 artiklassa tarkoitetun käsittelyn julkisuuden kanssa, mutta käsittelyn julkinen luonne ei merkitse median vapauttamista velvollisuudestaan riittävään huolellisuuteen välittäessään oikeudenkäynnin kuluessa saatua informaatiota. Raportoinnissa tulee myös kunnioittaa EIS 6.2 artiklan mukaista syyttömyysolettamaa.” ja  ”Arvioitaessa sitä, oliko puuttuminen ilmaisuvapauden käyttämiseen ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa, EIT on kiinnittänyt huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin:

  • oliko faktat esitetty objektiivisella tavalla
  • oliko faktat esitetty harhaanjohtavalla tavalla
  • journalistin bona fides (vilpitön mieli, hyvä usko) / mala fides (vilpillinen mieli, vastoin parempaa tietoa) 
  • oliko kuva tai tiedot saatu verukkeilla tai laittomin keinoin vai laillisesti
  • henkilön asema: poliitikot, toisin kuin yksityishenkilöt, ovat tietoisesti asettautuneet alttiiksi tekojensa ja sanojensa läheiseen tarkasteluun
  • virkamiehet ovat näiden välissä 
  • oliko artikkeli tai kuva kontribuutio yleisesti mielenkiintoisessa keskustelussa 
  • oliko artikkelilla yleistä merkitystä vai tyydyttikö se ainoastaan tietyn lukijakunnan uteliaisuutta
  • oliko tiedot saatu viranomaislähteistä ·
  • oliko tiedot saatu julkisista lähteistä
  • oliko tiedot jo aiemmin julkistettu
  • minkä laatuisista tiedoista oli kyse” 

”Kotimaisen oikeuden ja EIT:n ratkaisujen välillä on ollut havaittavissa eroja muun muassa seuraavissa yksittäiskysymyksissä: Suomalaisessa oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että oikeudenkäynnin tai tuomion julkisuus ei merkitse sitä, että kyseessä olevia tietoja voitaisiin julkaista tiedotusvälineissä. EIT taas on antanut merkitystä sille, onko tiedot saatu tällaisista lähteistä, vai onko tuomioistuin esimerkiksi julistanut asiakirjat salaisiksi.”

”Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on antanut päätöslauselman 1577 (2007) Towards decriminalisation of defamation. Siinä tuodaan esiin sananvapauden roolia demokraattisen yhteiskunnan kulmakivenä ja lehdistön roolia sananvapauden käyttäjänä, ja korostetaan asianmukaisesti toimivan median uhkailun ja tukahduttamisen vahingollisuutta. Yleiskokous kehottaa kohdassa 17 jäsenvaltioita muun muassa poistamaan vankeusrangaistukset kunnianloukkauslain-säädännöstä ilman aiheetonta viivytystä. KKO on ratkaisussaan 2011:100 antanut huomattavasti merkitystä kehotukselle. EIT on lisäksi useissa ratkaisuissaan, selvitettyään näkemyksensä rangaistuksista ja erityisesti vankeusrangaistuksista mediarikoksissa ja julkisessa keskustelussa esitetyistä kunnianloukkauksista, todennut vielä Euroopan neuvoston yleiskokouksen tuossa resoluutiossa kehottaneen jäsenmaita poistamaan vankeusrangaistuksen uhan kunnianloukkausta koskevasta lainsäädännöstään, vaikka sitä ei käytännössä sovellettaisi (esim. Niskasaari ja muut v. Suomi 6.7.2010 kohdat 76—77).”

EIT:n mukaan vankeusrangaistuksen määrääminen mediarikoksesta voi olla yhteensopiva artiklassa 10 taatun ilmaisuvapauden kanssa vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti kuin toisia perustavia oikeuksia on loukattu, kuten esimerkiksi vihapuheen ja väkivaltaan yllyttämisen tapauksissa. Samantyyppisten näkökohtien tulee EIT:n mukaan soveltua julkisen keskustelun yhteydessä esitettyihin solvauksiin (esim. Niskasaari ja muut v. Suomi 6.7.2010 kohdat 76—77). Päätöslauselma ei ole oikeudellisesti velvoittava. EIT:n näkemys on sisällöllisesti samansuuntainen kuin päätöslauselmassa esitetty käsitys. Vaikka EIT ei selostetuissa ratkaisuissa ole nimenomaisesti selittänyt yhtyvänsä päätöslauselmaan, huomion kiinnittäminen siihen ratkaisujen päätösperusteluissa on omiaan lisäämään resoluution painoarvoa.”

Kavoniuksen julkistus ei ole rikos, koska se ei ole ”oikeudetonta” ja 
heidän rikollisuutensa on olemassa eikä PL 12 § 2 mom. alaiseen aineistoon sovelleta suostumusta

Kavoniuksen kuulusteluvastauksista 2.5.2022 ja 9.5.2022 Juntunen ja muut syytelavastajat tiesivät, että Kavoniuksen teko ei ole rikos eivätkä Kavoniuksen tiedot vääriä. 

VarsKäO:n 5.11.2020 päätöksessä ja KKO:n ja KHO:n päätöksissä KKO 2004:15, KKO 2022:30 ja KHO 2021:26) yksilöidyn aivan selvän pakottavan lain vuoksi sovelleta lainkaan tietosuoja-asetuksessa säädettyä suostumusta. Oikeus julkistaa julkisen oikeudenkäynnin julkisia tietoja (myös testamentit ja niiden koko sisältö henkilötietoineen) ei siis määräydy enää lainkaan Ruohosten, Ritvasen, Peltolan, Leppäsen, Suokkaan eikä kenenkään ”suostumuksen” (eräänlaisen lakiin perustumattoman ”lisäsuostumuksen”) perusteella, vaan 

  1. julkistusoikeus perustuu ”jokaisen” tiedonsaanti- ja julkistusoikeutena suoraan PL 12 §:n 2 momenttiin, JulkL 9 §:ään ja lain oikeudenkäynnin julkisuudesta 4-6 §:iin ja myös 5.11.2020 lainvoimaisen päätöksen perusteluista näkyy suoraan julkistusoikeus ja samalla Ruohosten, Ritvasen, poliisin ja syyttäjän rikosväitteiden perättömyys ja heidän yhteisen rikoksensa törkeys. 
  2. missä tahansa (myös virkamafia-sivuilla, ohjelmissa ja muualla somessa) tapahtuvaan julkistukseen sovelletaan PL 12 §:n 2 momenttia, 5.11.2020 lainvoimaista päätöstä sellaisenaan siinä mainittuine normeineen eikä Ruohosten ja Ritvasen ”suostumusta”. 

Tietosuoja-asetuksessa ja missään laissa EI siis SÄÄDETÄ, 

  1. että tuomioistuimen lainvoimaisen julkistuspäätöksen noudattamisessa tarvittaisiin vielä lisäksi Ruohosten ja Ritvasen tai kenenkään ”julkistuslupa”
  2. heille ja kenellekään oikeudeksi ”suostumuksia” vaatimalla evätä perusoikeuksia ja muuttaa lainvoimaisten tuomioistuinratkaisujen sisältö päinvastaiseksi.
  3. että kukaan olisi ”rikollinen” asioissa, joissa suostumusta ei kuulu pyytää 

Lavastajien kuulusteluissa ja rikosväitteissä on koko juridiikka perustavanlaatuisella tavalla pielessä, eikä kyseessä ole vahinko, vaan tahallinen RL 15:9 §:n ja 6:5 §:n 2 momentin tarkoittama rikos, jonka kuulustelussa rikoskumppanina toimivat esteelliset poliisit (Äijälä, Sulkko, Kukko, Sjöholm, Sainio ym.), syyttäjät ja asianomistajina virheellisesti kohdellut ovat toteuttaneet. 

Ruohoset ja Ritvanen eivät ole edes valittaneet 5.11.2020 päätöksestä, jolla heidän vaatimukset hetujensa, testamentin, nimiensä, s-postiosoitteiden salailusta on lainvoimaisesti hylätty ja päätetty julkisiksi. Silti he tahallaan laativat rikosilmoituksen väittämällä Kavoniuksen rikokseksi sellaisten tietojen julkistusta, joiden julkisuuden ovat itse hyväksyneet edes ratkaisusta valittamatta.

Lavastajat valehtelevat rikokseksi sellaisten tietojen julkistusta, joita eivät ole edes itse missään muualla salaisiksi vaatineet ja jotka tiedot oli erityisesti ainakin neljällä tuomioistuinratkaisulla julkisiksi päätetty ja perustuslain tasoisesti julkisesti säädetty:

  1. KäO päätti 5.11.2020 lainvoimaisesti julkisiksi KAIKKI ne tiedot, joiden julkistusta väittävät rikokseksi, vaikka Ruohoset, Ritvanen ja asiamiehensä myönsivät päätöksen oikeaksi jättämällä siitä itsekin valittamatta.
  2. He eivät ole edes itse vaatineet myöskään HO:ssa 2008 testamentin, nimensä, hetujen ja s-postiosoitteiden salaamista eli yhdenkään sellaisen tiedon ja asiakirjan salaamista, joiden julkistusta lavastuksissa perättömillä rikosväitteillä valehtelevat ”rikokseksi”.  
  3. KAIKKI kultin ja sen asiamiesten HO:lle 31.8.2021 toimittamansa uudetkin asiakirjat koko sisältöineen tulivat julkisuksi 5.11.2020 päätöksen laajuudessa suoraan PL 12 §:n 2 momentin ja JulkL 7 §:n säätämällä tavalla niiden toimittamisteolla ja saapumisella myös HO:ssa.
  4. He itse LISÄKSI toivat julkisuuteen ”jokaisen” tiedonsaantioikeuden piiriin myös 2008 testamentin hetuineen, nimineen ja s-postiosoitteineen ja toimittivat vielä itse tahallaan julkiseksi 200 sivua lisää juuri sellaisia s-postiosoitteita ja henkilötietoja, joiden julkistamista valehtelevat Kavoniuksen tekona ”rikokseksi”
  5. Ruohoset, Ritvanen ja Kroneld ovat HO:lle laatimassa valituksessa käsitelleet julkisina potilastietoja ja seksitietoja, jotka 5.11.2020 päätös velvoitti salaamaan ja HO joutui viran puolesta korjaamaan heidän kirjelmiinsä puuttuvat salassapitomerkinnät.
  6. Lisäksi VarsKäO:ssa oli ja on uudelleen vireillä 2008 testamenttia koskeva kanne, jossa myös 2008 testamentti hetuineen, nimineen ja kaikki nimitiedot ja s-postiosoitteet on päätetty VarsKäO:n 26.1.2022 väliaikaismääräyksellä (L 761/2021/3668) julkisiksi noudattamalla ihan samaa 5.11.2020 päätöksen mukaista julkisuutta.
  7. Se, että Kavonius noudattaa laillisesti perustuslakia, lainvoimaista KäO:n päätöstä, josta he itse eivät edes valittaneet ja siinä lainvoimaisessa päätöksessä ja lakikirjassa kirjoitettua aivan selvää normistoa, ei tietenkään ole rikos.
  8. Heidän rikosväitteensä ”tietosuojarikoksesta” eivät perustu lakiin. Olennainen virhe rikosepäilyssä johtuu siitä, että Ruohoset ja Ritvanen ovat tahallaan salanneet VarsKäO:n lainvoimaista 5.11.2020 päätöstä, jonka päätöksen vuoksi
  9. julkistusoikeus EI määräydy enää lainkaan heidän suostumuksensa perusteella
  10. julkistustoiminta ei edellytä enää tietosuoja-asetuksessa säädettyä suostumusta lainkaan
  11. PL 12 § 2 momentti edes säädä mahdolliseksi vaatia suostumusta eikä säätää edes lailla rajoituksia ”jokaisen” oikeuteen saada tieto ”viranomaisen julkisesta asiakirjasta”, joita Kavonius perustuslaillisena oikeutena saa ”jokaisen” oikeudella julkistaa.
  12. Oikeus julkistaa julkisen oikeudenkäynnin julkisia viranomaisten asiakirjoja määräytyy suoraan PL 12 §:n 2 momentin, JulkL:n ja päätöksessä mainitun normiston perusteella.
  13. Päätös siitä, että hetut, nimet, testamentit, s-postiosoitteet on jätetty julkisiksi niiden käyttöä rajoittamatta ja JulkL 16a §:n merkintää tekemättä, on tehty virkavastuulla.
  14. Kukaan ei voi syyllistyä rikokseen lainvoimaista päätöstä ja PL 12 §:n 2 momentin mukaista oikeutta toteuttamalla eikä Kavoniuksen kuulunut Ruohosten, Ritvasen, Kroneldin, poliisien ja syyttäjien rikosten vuoksi 5.11.2020 päätöstä salaamalla joutua kuulusteluun teosta, jota ei ole Suomessa edes rikokseksi säädetty, vaan ehdottomaksi ”jokaisen” oikeudeksi, jota olen toteuttanut.
  15. Ruohoset ja Ritvanen ovat tahallaan salanneet vireille laittamissaan rikosasioissa 5.11.2020 laadittua tässä asiassa erityisen relevanttia lainvoimaista KäO:n päätöstä julkistusoikeudesta ja muita relevantteja faktoja RL 15:2 §:n rangaistavaksi säätämällä tavalla laatiakseen rikosilmoitukset tahallisesti väärillä tiedoilla vääränä ilmiantona (RL 15:6 §) ja juuri siksi, että päätöksen vuoksi suostumuksen pyytämisvelvoitetta ja rikosta ei ole olemassa.
  16. He ovat salanneet 5.11.2020 päätöstä valehdellakseen poliisille, että julkaisuun tarvittaisiin heidän suostumuksensa, vaikka 5.11.2020 päätöksen ja Sulkon päätösten muotoilusta ja sisällöstä, PL 12 §:n 2 momentista, JulkL:n ja lain oikeudenkäynnin julkisuudesta suoraan seuraa, että ei tarvitse enää päätösten vuoksi niiden lisäksi enää heiltä suostumusta. 
  17. Heidän vireille laittamiensa rikosasioiden ja muualla toteuttamansa kunniaa ja yksityisyyttä loukkaavan kirjoittelun motiivi ja rikoksille alistaminen motiivi on kohdistaa Kavoniukseen RL 15:9 §:ssä säädetty rikos kesken testamenttiriidan, 14.9.2021 vireille laitetun  asianomistajasyytteen ja Kavoniuksen asianomistajana vireille laittamien asioiden estämiseksi painostus- ja uhkailutoimina ja miljoonien rikoshyödyn hankkimiseksi koko verkostolle, asiamiehille ja Ruohosten haltuun tarkoitetulle säätiölle.  
  18. Päätöksiin ei ole tehty JulkL 16a §:ssä säädettyä käyttöoikeuden rajoitusta. 
  19. Lainvoimainen päätös JulkL 9 §, PL 12 § 2 momentin lakisääteinen julkaisu- ja tiedonsaantioikeudesta ovat juuri se laillinen ”muu käsittelyperuste”, jota direktiivissä tarkoitetaan ja jossa tilanteessa henkilötietojen käsittelyperuste ei ole suostumus, vaan laki ja oikeuden päätös.
  20. Tietosuoja-asetus ei säädä rekisteröidyn ”suostumusta” ainoaksi, vaan vaihtoehtoiseksi henkilötietojen käsittelyperusteeksi.  Laillinen peruste voi olla vaihtoehtoisesti joku seuraavista: a) rekisteröidyn suostumus, sopimus, lakisääteinen velvoite, elintärkeiden etujen suojaaminen, yleinen etu ja julkinen valta tai rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen oikeutettu etu.” 
  21. Kavoniuksen julkaisuoikeusperusteet ovat 
  22. sopimus mm. fb-julkistuksen osalta
  23. lakisääteinen velvoite (PL 12 § 2 mom. ja RL 15:10 §)
  24. elintärkeiden etujen suojaaminen (rokotekuolemista kertominen), yleinen etu
  25. osin julkiseen valtaan liittyvä peruste (KHO 2121:26, PL 12 § 2 mom.)
  26. kolmannen osapuolen oikeutettu etu (sivullisten oikeussuoja ja muiden uhrien estäminen). 
  27. JulkL säätää, että pääsääntönä on viranomaisen asiakirjojen julkisuus. ”Viranomaisten asiakirjojen” salailuvelvoite ja kielto julkistaa niitä voi perustua PL 12 §:n 2 momentin mukaan vain siihen, että
  28. Ne on erikseen säädetty salassa pidettäviksi (esim. JulkL 24 § 25-kohta potilastiedot)
  29. Muun käyttöoikeuden estäminen ”julkisten” aineistojen ja tietojen osalta olisi edellyttänyt JulkL 16a §:ssä säädetyn tekstin lisäämistä Vars KäO:n 5.11.2020, 4.6.2021 ja 26.1.2022 päätöksiin ja Sulkon päätöksiin. PL 12 § 2 momentti ei kuitenkaan säädä mahdolliseksi päätöksellä eikä edes lailla säätää sellaista ”jokaisen” tiedonsaantioikeutta supistavaa rajoitusta ”julkisiin” viranomaisten asiakirjoihin. Tämä Ruohosten ja Ritvasen vaatimusten lakiin perustumattomuus todetaan selvästi myös 5.11.2020 päätöksessä, jolla KAIKKI Ruohosten ja Ritvasen salausvaatimukset hylättiin nimenomaan lakiin perustumattomina.
  30. Missään VarsKäO:n ja poliisin päätöksessä ei ole mitään käyttöoikeuden rajausta hetujen, testamenttien, sähköpostien, kuvien, äänitteiden ja minkään muunkaan” rikokseksi” epäillyn tiedon julkistuksen osalta.
  31. Julkisten asiakirjojen osalta noudatetaan PL 12 §:n 2 momenttia ja JulkL 9 §:ää, koska päätöksillä ei ole käyttöoikeutta rajoitettu esim. virkamafia-sivuilla ja tai muissakaan julkistuksissa. Sen lainvoimaisen julkistusoikeuden ja salassapidon rajauksen on tehnyt virkavastuulla 
  32. VarsKäO 5.11.2020 lainvoimaisella ratkaisulla 
  33. esitutkintamateriaalin osalta poliisi Aleksi Sulkko, joka merkitsi esitutkintapäätöksiin salausta koskevat hakasulkeet vain potilastietoihin (ja KäO kumosi 5.11.2020 Sulkon testamenttiin määrittämän laittoman salauksen)
  34. PL 12 §:n 2 momentin mukaan ”Jokaisella on oikeus saada tieto” ja oikeudet ovat voimassa myös Kavoniuksen ohjelmissa, haastatteluissa, fb-postauksissa, virkamafiasivuilla ja kaikkialla.
  35. Asiakirjan julkiseksi tulon ajankohdan määrittelee JulkL ja sen jälkeen PL 12 § 2 momentin mukaista perustuslaillista ”jokaisen” oikeutta ei voi ”suostumus”-vaatimuksilla supistaa siten, että suostumus säädettäisiin Ruohosten, Ritvasen, poliisin tai syyttäjän lakiin perustumilla perustuslakia rikkovilla ”käsityksillä” tai syytteiden uhalla koskemaan lakiin perustumaton suostumuspakko myös PL 12 §:n 2 momentin kattamia ”viranomaisen julkisia asiakirjoja”
  36. Kenelläkään ei ole oikeutta ”suostumuksilla” mitätöidä ja muutella lainvoimaista viranomaisen ratkaisutoimintaa. Julkistusoikeus EI enää jälkikäteen tietenkään muutu kenenkään ”omilla vaatimuksilla” ja ”suostumuksilla” suppeammaksi, koska PL 12 § 2 momentti ei sellaista edes salli lailla säätämällä. 
  37. Julkaisuoikeuteni perustuu 5.11.2020 päätökseen ja on olemassa heidän suostumustaan hankkimatta
  38. henkilötietojen (mm. nimi-, hetu- ja osoitetietojen ja s-postien julkistuksen osalta) 
  39. kummankin testamenttiasiakirjan osalta
  40. kaikkien virkamafia-sivujen ja Kavoniuksen julkaisujen tietojen osalta em. perusteilla
  41. suoraan PL 12 §:n 2 momenttiin perustuvana oikeutena, jota ei voi edes lailla ja päätöksellä rajoittaa (2 momenttiin ei ole säädetty lainkaan lailla rajoittamismahdollisuutta)
  42. Lisäksi Ruohosten oman netissä ja muualla (mm. pesänselvityksessä) toteuttaman valheellisen kunniaa loukkaavan ja potilastietosuojaa loukkaavan kirjoittelun osalta Kavoniukselle syntyi lakisääteinen oikeus ja tarve tehdä rikosilmoitus ja oikaista julkiset valheet julkisesti maineen suojaamiseksi (PL 10 §) ja jotta yleisö tietää, missä ja kuka niitä valheita levittää ja mitkä ovat valheita. Mihinkään väärien tietojen oikaisuun ei ole tarvinnut tietosuojadirektiivin säätämää suostumusta, koska oikaisuoikeus perustuu suoraan asianosaisasemaan, Facebookin käyttöehtoihin eli tietosuoja-asetuksessa säädettyyn sopimukseen ja muihin suostumuksen syrjäyttäviin vaihtoehtoisiin hyväksyttäviin käsittelyperusteisiin (yleinen ja yksityinen etu, sopimus, rikoksilta suojautuminen, PL 10 §, muiden uhrien varoitusvelvoite ja RL 15:10 §:n kattama velvoite).
  43. Kavonius ei tarvitse heidän tietosuojadirektiivissä säädettyä suostumusta julkistaessaan itseään (ml. itseeni kohdistuvaa rikollisuutta) koskevaa tekstiä virkamafia-sivuilla, sosiaalisessa mediassa, ohjelmissa ja missään muuallakaan ja kertoessaan oikean tiedon siitä, a) minkä nimiset henkilöt ovat Naistenhuoneessa tai muualla hänestä kirjoittaneet, b) mitä he kirjoittivat ja c) mitä valheellista tietoa ja kirjoittivat. Mihinkään tästä ei tarvita suostumusta, koska Facebookissa nimien mainitsemisoikeus ja kirjoitusten jakamisoikeus ei perustu tietosuoja-asetuksessa säädettyyn suostumukseen, vaan ”sopimukseen”, joka tehdään Facebookin jäseneksi rekisteröityessä. 
  44. Fb-yhteisön julkaisuehtoihin siis sitoudutaan erikseen etukäteen jo Facebook-yhteisöön liityttäessä, jolloin jokaiseen kirjoitukseen ja niiden fb-postauksien jakamiseen muille somealustoille (suomi24, Twitter, Telegram, Instagram, Jaanalla on asiaa-ohjelmat, Kemppe, virkamafia.fi) ei tarvita missään erikseen hankittavaa suostumusta. Tämä näkyy suoraan fb:n tuki- ja ohjekeskuksen julkisista tiedoista.
  45. Kavoniukseen kohdistetun kirjoittelun törkeys ja laajuus ilmenee tappouhkauksineen 22.4.2022 poliisille ja syyttäjille toimitetusta tekoluettelosta. Koska Ruohosten kanssa Naistenhuoneella toimiva yli 120 henkilön kopla itse rikoksillaan estivät oikaisumahdollisuuteni Facebookissa, Kavoniuksella oli oikeus omilla virkamafia-sivuilla ja ohjelmissa julkistaa oikaisut ja kertoa oikeat faktat lopettaakseen itseensä kohdistuvat törkeät rikokset ja valheiden levityksen. Sitä törkeämpiä ovat Tapio Mäkisen, Jukka Rappen, ”tutkinnanjohtajan”, Uskin ym. tutkinnantapot, joilla rikoksille on alistettu ja verkoston käänteiset uhriin Kavoniukseen kohdistetut lavastukset.
  46. Kavoniuksella ei ollut pelkkää oikeutta, vaan myös velvollisuus varoittaa yleisöä ja muita uhreja (RL 15:10 §) Ruohosten kultista, joka aineiston mukaan kalastelee edelleen uhreja ja oikeus julkistaa myös muita em. lainkohdassa tarkoitettuja tietoja. Niiden salailu olisi ollut rikos ja julkistaminen uhreille ja rikosilmoituksen tekeminen velvollisuus.  
  47. Tietosuoja-asetusta ei sovelleta kuolleiden henkilöiden henkilötietoihin. 
  48. Ruohoset ja muut rikoskumppanit ovat julkaisseet, levittäneet ja laatineet vääriä Kavoniuksen potilastietoja, salassa pidettäviä itse aiheuttamiaan syytteiden salassa pidettäviä tietoja ja Peltola julkaisi väärän ilmiantonsa tiedot poliisin salassa pidettävällä asiakirjalla ja keräsi rikokselleen yleisöä etukäteen. Sitä törkeämpiä ovat Tapio Mäkisen, Jukka Rappen, ”tutkinnanjohtajan”, Uskin ym. tutkinnantapot, joilla näillekin rikoksille on alistettu ja verkoston käänteiset uhriin Kavoniukseen kohdistetut lavastukset.
  49. Kavonius julkaisee Ruohosten, Ritvasen, asianajajien, LP Vahinkosaneerauksen, Jormanaisen ja LähiTapiolan elinkeinotoimintaan ja keinotekoiseen säätiöjärjestelyyn liittyviä tietoja, joita direktiivi ja yksityisyyden suoja ei koske lainkaan.   
  50. KKO on lainvoimaisella päätöksellä KKO 2004:15 todennut, että hetujen salailu julkisesta asiakirjasta on laitonta, joten Kavoniukselle ei kuulunut laillista hetujen julkistusta ”tietosuojarikokseksi” lavastaa. Hetut sisältyvät nimenomaan ”viranomaisten julkisiin asiakirjoihin” eli PL 12 §:n 2 momentin kattamaan ehdottomaan julkaisu- ja tiedonsaantioikeuteen.
  51. KHO on lainvoimaisella ratkaisulla KHO 2021:26 todennut laittomaksi poliisin virheellisen tulkinnan. KHO totesi, että rikosepäily järjestäytyneeseen rikollisryhmittymään kuulumisesta ei ole salassa pidettävä tieto, joten sellaistakin tietoa saa julkistaa myös kultista ja virkamafiasta eikä julkaisuun tarvinnut suostumusta, koska siinäkään julkaisuoikeusperuste ei ole suostumus, vaan lakisääteinen oikeus (PL 12 § 2 mom., jota ei voi edes lailla rajoittaa) ja myös lakisääteinen velvoite (RL 15:10 §, RL 6:5 § 2 mom.) juuri näiden nimikkeiden rikoksissa.
  52. Julkistusoikeuteeni sovelletaan KKO:n 28.4.2022 ratkaisua KKO 2022:30, jonka mukaan haavoittuvassaasemassa olleiden ihmisten taloudelliseen hyväksikäyttöön liittyneiden rikosepäilyjen julkisesta käsittelemisestä oli yhteiskunnallista hyötyä. Kaikki Kavoniuksen julkistukset ovat hyväksyttäviä ja laillisia aivan juuri niillä perusteilla, jotka KKO:n sitovan ennakkoratkaisun mukaisin perustein poistavat kokonaan julkistuksen rangaistavuuden juuri siksi, että julkistuksen motiivi on samanlainen uhrien puolustaminen ja varoittaminen. Ruohosten ja Ritvasen kultti ja virkamafia todisteiden perusteella kalastelee juuri Elisa Palosen kaltaisia haavoittuvaisia henkilöitä rahastuksen uhriksi ja oli julkistusoikeuden lisäksi myös lakisääteinen velvoite varoittaa muita uhreja (RL 15:10 §) eli Kavonius olisi syyllistynyt rikokseen jättämällä julkistamatta.
  53. Kyse ei ole Kavoniuksen rikoksesta, vaan häneen kohdistetusta törkeästä 22.4.2022 analyysin mukaisesta rikoksesta, jonka tekijämäärä, tekojen määrä, heidän väärien ilmiantojen motiivi on mm. RL 15:9 §:ssä, RL 6:5 §:n 2 momentissa, RL 24: 8 a ja 10 §:ssä, RL 25:7a §:ssä, 15:2 ja 6 §:ssä säädetty rikos, joka on jatkunut ja tehty RL 15:9 §:n mukaisen painostus- ja uhkailurikoksen toteuttamiseksi miljoonarikoshyödyn hankkimiseksi. 

Tietosuojarikokseen ja muuhunkin rikokseen voi syyllistyä vain ”oikeudettomalla” julkistuksella” eikä mikään Kavoniuksen kirjoitus ole oikeudetonta. Se on laillista kaikilla perusteilla, jotka ilmenevät mm. 5.11.2020 päätöksestä ja PL 12 §:n 2 momentista. PL 12 § 1 mom. säätää ”Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” PL 12 § 2 momentti säätää: ”Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.”

Perustuslain 12 §:n 2 momentti ja JulkL säätävät pääperiaatteeksi, että viranomaisen asiakirjat ovat julkisia. Vain ne asiakirjat ja tiedot, jotka on 2 momentin ensimmäisen lauseen mukaisesti erikseen säädetty salassa pidettäviksi, voivat synnyttää minulle salailuvelvoitteen. Niistä säädetään JulkL 24 §:n 32-kohtaisessa luettelossa. Sen sijaan 12 §:n 2 momentin toinen lause tarkoittaa, että Suomessa ei ole oikeutta edes lailla säätää rajoituksia ”jokaisen” oikeuteen saada tieto julkisen oikeudenkäynnin julkisista asiakirjoista ja julkisista viranomaisten asiakirjoista. PL 12 § 2 momentti on siis sisällöltään erilainen kuin 1 momentti, jossa säädetään mahdolliseksi rajoittaa sananvapautta lailla ja 2 momentin ensimmäinen lause, jossa todetaan, että ”julkisuuteen” voidaan lailla säätää rajoituksia (=salassapito säädettävä aina lailla, kuten JulkL 24 §). 

Julkisten viranomaisten asiakirjojen osalta PL 12 § 2 momentti ei siis säädä edes mahdolliseksi edes lailla säätää rajoituksia tähän perustuslailliseen oikeuteen, joka koskee siis ”jokaisen” tiedonsaantioikeutta. Kavoniuksen julkaisut toteuttavat sitä perustuslaillista yleisön oikeutta ja ”jokainen” yleisössä virkamafian lukijana ja muun ohjelmiston katsojana on oikeutettu saamaan tietoa.  

Sama säädetään JulkL 9 §:ssä: ” Jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.” 

VarsKäO:n 5.11.2020 päätöksellä on erityisesti otettu kantaa Ruohosten ja Ritvasen kaikkiin salausvaatimuksiin, jotka kaikki vaatimukset hetujen, testamenttien, nimien ja s-postien salailusta siis lainvoimaisesti hylättiin. KäT Hirvonen on todennut päätöksensä kirjallisissa perusteluissa ihan selvästi, että ei olisi edes laillista millään päätöksellä päättää salaisiksi julkisiksi säädettyjä tietoja viranomaisen julkisessa asiakirjassa ja julkisessa oikeudenkäynnissä ja sama näkyy siis suoraan PL 12 §:n 2 momentin tekstistä. Kaikki tässä asiassa keskeisin fakta näkyy hyvällä juridiikalla perusteltuna myös siitä KäT Hirvosen lainvoimaisesta 5.11.2020 ratkaisusta, jonka on lavastajille Kavonius toimittanut todisteeksi.  

Henkilötietojen käsittelyperusteet tilanteissa, joissa käsittelyperusteeksi ei tarvita suostumusta

Tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaan suostumusta EI KOSKAAN pyydetä 

  1. Lakisääteisen tai minkään muun käsittelyperusteen ”lisäksi”. 
  2. Julkisten asiakirjojen julkisten henkilötietojen julkaisemiseen, koska kyseessä on lakisääteinen tiedonsaantioikeus julkisen oikeudenkäynnin ja viranomaisen julkisten asiakirjojen julkisiin tietoihin 
  3. Lain oikeudenkäynnin julkisuudesta perustietojen eli asianosaisten yksilöintitietojen julkistamiseen samasta syystä
  4. PL 12 §:n 2 momentin perusoikeuden käyttöön samasta syystä
  5. Lainvoimaisen viranomaispäätöksen noudattamiseen samasta syystä ja koska Ruohoset ja Ritvanen ja muut päätöksenteon kohteet eivät voi millään omilla ”kielloillaan” estää noudattamasta lainvoimaista tuomioistuinratkaisua.
  6. Koska lainvoimainen tuomioistuinratkaisu ei muutu eikä sitä voi muuttaa päinvastaiseksi eikä poistaa eikä poistaa esittämällä lakiin perustumattomia ”omia” Ruohosten, Ritvasen ja kenenkään vaatimuksia
  7. Tilanteissa, joissa lainvoimaiset päätökset määrittelevät henkilötiedot julkisiksi.
  8. Facebookissa ja sosiaalisessa mediassa käyttöehtojen alaiseen julkaisuun
  9. Silloin, kun henkilötietojen käsittelyperuste on joku muu kuin suostumus, koska käsittelyperusteista yksi aina riittää eivät ne ole päällekkäisiä, vaan vaihtoehtoja ja tietosuoja-asetuksen säännöstekstin perusteella se on aivan selvää, että YKSI peruste riittää AINA
  10. Koska sama näkyy KKO:n ja KHO:n ratkaisuista KKO 2004:15, KKO 2022:30 ja KHO 2021:26 ja EIT:n ratkaisukäytännöstä” 

Lailliset Kavoniuksen sananvapauden käyttötarkoitukset

Syytteitä ei saanut nostaa eikä pakkokeinoja kohdistaa Kavoniukseen ”törkeästä kunnianloukkauksesta”, ”kunnianloukkauksesta”, ”vainoamisesta” ja millään perusteella, koska syyttäjien tiedossa oli Kavoniukseen 2.5.2022 ja 9.5.2024 kuulusteluvastauksen, oikeat tiedot sisältävien Kavoniuksen rikosilmoitusten ja todisteiden perusteella, että julkistuksilla on yli 100 täysin laillista tarkoitusta eli RL 24:9-10 §:n teonkuvauksen mukainen kunnianloukkaustarkoitus ei täyty lainkaan laillisten tarkoitusten vuoksi. Asiaa on selvitetty yksityiskohtaisesti edellä.

Videointioikeus on osa PL:n ja EIS:n takaamaa sananvapautta

Oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies vahvistivat ratkaisuissaan 405/4/03 (14.6.2005), Dnro 3447/4/05 (10.3.2008) ja 3149/4/10 (21.12.11), että jokaisella on oikeus ennakkolupaa pyytämättä ja tuomarin tai muunkaan henkilön estämättä kuvata omaa asiointiin julkisessa virastossa ja käräjäoikeuden odotustiloissa ja muissakin tiloissa.

Apulaisoikeusasiamies Jääskeläisen ratkaisu 405/4/03 (14.6.2005) koski valokuvaamista liikenneasemilla. Ratkaisun mukaan henkilön olisi oleskeltava kotirauhan piirissä ja käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa, jotta kuvaaminen olisi oikeudetonta.  Lisäksi ratkaisussa todetaan, että ”Pykälää sovelletaan 2 kohdan mukaan 3 §:ssä tarkoitettuihin julkisrauhan piirissä oleviin huoneistoihin ja rakennuksiin ja rakennusten aidattuihin piha-alueisiin. Näitä olisivat virastot, liikehuoneistot, tuotantolaitokset, toimistot, kokoustilat ja muut vastaavat paikat. Lisäksi edellytettäisiin, että kyseiset paikat ovat (1) yleisöltä suljettuja ja (2) kuvaaminen tapahtuu yksityisyyttä loukaten. Suoja ei siten ulotu yleisille paikoille, kuten kaduille ja toreille, eikä myöskään kauppoihin, pankkeihin ja muihin paikkoihin, joihin yleisöllä on pääsy.”

Ratkaisussa erityisesti mainitaan, että oikeus koskee virastojen yleisöä varten erityisesti järjestettyjä palvelupisteitä. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan oikeudetonta ja yksityistä loukkaavaa ei ole muun muassa tavanomaiseksi muodostunut 3 §:ssä tarkoitetussa yleisöltä suljetussakaan paikassa oleskelevanihmisryhmän kuvaaminen, johon kuvattavat osaavat varautua. 

Tampereen käräjäoikeuden 2.2.2005 antama tuomio 05/623 (R 04/4007) koski salakatselusta terveyskeskuksen odotustilassa nostettua syytettä. Syytteessä oli kysymys odotustilassa olleen henkilön kuvaamisesta. Syyte hylättiin sillä perusteella, että teko ei täyttänyt salakatselun tunnusmerkistöä, koska terveyskeskuksen odotusaulaa ei voida pitää lain säännöksessä tarkoitettuna yleisöltä suljettuna tilana.

Ratkaisussa Dnro 3447/4/05 (10.3.2008) apulaisoikeusasiamies vahvisti, että valokuvaamiseen ei ole laillista vaatia ennakkolupaa edes terveyskeskuksen yleisissä odotustiloissa. Ratkaisun mukaan: ”Sananvapauteen kuuluu, että sen käyttämiseen ei edellytetä ennakkolupaa. Siten luvan edellyttäminen ja asettaminen kuvaamisen ehdoksi kantelussa tarkoitetussa paikassa ei ole lainmukaista.”

Ratkaisussa 3149/4/10 (21.12.11) oikeusasiamies vahvisti, että ”Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 21 §:n sanamuodon ja säännöksen esitöiden valossa valokuvaamiskiellon mahdollisuus tuomioistuimessa on mielestäni selvästi rajattu istuntosaliin eli ajallisesti ja paikallisesti itse oikeudenkäyntitilaisuuteen. Käsitykseni mukaan tässä asiassa ei ole kyse lain aukosta tai muutenkaan sellaisesta tilanteesta, jossa kuvaamiskielto olisi mahdollista ulottaa perus- ja ihmisoikeusnormien suoralla soveltamisella istuntosalin ulkopuolelle. En näe asiassa tulleen ilmi muutakaan perustetta, jolla kuvaaminen olisi voitu kieltää tuomioistuimen odotustiloissa.”

Lisäksi ratkaisun perusteluissa mainitaan: ”Esittämäni näkemys YTJulkL 21 §:n 1 momentin tulkinnasta vain oikeudenkäyntitilaa koskevana säännöksenä saa tukea myös oikeuskirjallisuudesta. Dosentti Antti Tapanila (ks. Tapanila, Antti: Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa, Helsinki 2009, s. 143) on todennut säännöksen osalta muun muassa seuraavaa: ”Lupa tallentamiseen koskee… ainoastaan tuomioistuimen käsittelyä eikä sillä ole vaikutusta oikeudenkäynninulkopuolella. Istunnon aikana evätty lupa valokuvata ei siten merkitse sitä, etteikö oikeudenkäynnin osallisista voi ottaa valokuvia vaikkapa istuntosalin odotustiloissa, jos siihen muutoin on mahdollisesti kuvaamisen kohteelta tarvittava lupa. Tuomioistuimen taltioinnille antama lupa ei myöskään koske tallenteen käyttämistä ja näin ollen esimerkiksi syytetystä istunnossa otetun valokuvan käyttöä tiedotusvälineissä koskevat erilliset säännökset.”

”YTJulkL:n 21 §:ssä käytetty termi ”suullinen käsittely” on kytketty oikeudenkäyntiin liittyvään tilaisuuteen, jossa asianosaisella on oikeus olla läsnä tai jossa kuullaan jotakuta henkilökohtaisesti. Suullisen käsittelyn julkisuutta ja sen rajoittamista koskevia säännöksiä sovelletaan myös katselmuksiin (HE 13/2006 vp s. 27 ja 50). Tämä hallituksen esityksen lausuma ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suullisen käsittelyn käsitteen – ja siihen tulkintani mukaan kytketyn valokuvaamissääntelyn – piiriin olisi tarkoitettu kuuluvan esimerkiksi tuomioistuimen odotustilojen tyyppisiä tiloja. Vaikka katselmusta ei pidetä oikeudenkäyntisalissa, on se oikeudenkäyntitilaisuus. Tuomioistuimen odotustilojen tapahtumat eivät kuulu oikeudenkäyntitilaisuuteen.”

”Myöskään tuomioistuimen yleisesti käytettävissä oleva prosessinjohtovalta ei oikeuta yleisluonteista valokuvaamisen rajoittamista – rajoituksista on säädetty nimenomaisesti YTJulkL:n 21 §:ssä.”

Raija Toiviaisen syyttämättä jättämispäätös

Kavonius toimitti ainakin 20 kertaan poliiseille ja syyttäjille myös valtakunnansyyttäjänviraston Raija Toiviaisen omassa asiassaan laatiman virallisen päätöksen, jossa todetaan, että vaikka hän ei itse pidä kirjoituksesta ja sen tyylistä, se ei ole rikos. Toiviaisen päätös vastaa edellä selostettua EIT:n ja muuta sitovaa ratkaisukäytäntöä, joka edellyttää laajaa sananvapauden käyttöä yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa ja juuri sellaisissa asioissa Kavonius kirjoittaa ja julkaisee. On täysin varmaa, että huorittelu, tappo- ja raiskauskehotukset ja muut tuhannet poliisille ja syyttäjille todisteeksi toimitetut Kavoniukseen kohdistetut viestit eivät ole sallittuja eivätkä varsinkaan Rappen ja Hiivalan 31.5.2023 päätöksessä mainituilla syrjintäperusteilla.

Velvollisuus poistaa syrjintä takautuvasti 

Kaikki syntyneet päätökset ja tämän ilmoituksen yksilöimät rangaistavat teot perustuvat systemaattiseen syrjintään. Europarlamentti on jo syyskuussa 2007 antamassaan julkilausumassa kehottanut jäsenvaltioita panemaan mahdollisimman pian täytäntöön kaikki syrjinnän torjuntaa koskevat säädökset. Syrjintälainsäädäntö on direktiivipohjaista pakottavaa lainsäädäntöä. Kun kansallinen lainsäädäntö tai toiminta on ristiriidassa EU:n syrjintäkieltojen kanssa, EU-kansalaisella ei ole velvollisuutta odottaa, että kansallinen menettely tai sääntely korjataan, vaan subjektiivinen oikeus vaatia syrjinnän kieltämistä ja korjausta välittömästi. Tämä EY-tuomioistuimen vakiintunut tulkinta on toistettu mm. asiassa C-187/00 Kutz-Bauer annetussa ratkaisussa:

  1. ”Tuomion mukaan, jos tasa-arvodirektiiviä 76/207/ETY rikotaan, kansallisten tuomioistuinten on kaikin mahdollisin keinoin ja erityisesti soveltamalla edellä mainittuja määräyksiä epäedulliseen asemaan joutuneiden henkilöiden hyväksi poistettava kyseinen syrjintä eikä niiden tarvitse pyytää tai odottaanäiden säännösten tai määräysten poistamista lainsäätäjän tai työmarkkinaosapuolen toimesta taikka jollakin muulla tavalla.” (Ahtela, Bruun, Koskinen, Nummijärvi, Saloheimo: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, s. 316)
  2. ”…merkitsee tasaveroisen kohtelun toteuttamista siten, että syrjitty saatetaan samaan asemaan kuin verrokki (levelling-up-menetelmä). Syrjivän kohtelun vaikutukset voidaan tällöin määrätä poistettavaksi taannehtivasti syrjinnän alkamisesta lukien.” (Ahtela, Bruun, Koskinen, Nummijärvi, Saloheimo: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, s. 316)
  3. ”Epäedulliseen asemaan joutuminen palkkauksessa tarkoittaa, että henkilölle maksetaan alhaisempaa palkkaa. Tällöin joudutaan ottamaan kanta siihen, kuinka suuri ero keskipalkoissa osoittaa menettelyn epäedullisia vaikutuksia. EY:n tuomioistuin on eräissä ratkaisuissaan, että vähän alle 7 %:n palkkaero ilmensi palkkauskäytännön haitallisia vaikutuksia.” (Ahtela, Bruun, Koskinen, Nummijärvi, Saloheimo: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, s. 123) Teoksessa viitataan perusteluna myös ratkaisuun TT 2002:7.
  4. Syrjintä on rikos (RL 11:9 §) ja Kavoniuksen todisteet synnyttävät valtiolle ja tasavallan presidentille velvollisuuden poistaa syrjintä ja Kavoniukselle oikeuden korvaukseen syrjinnästä ja velvollisuuden ajaa syytettä Rappea, Mäkistä, ”tutkinnanjohtajaa”, Hiivalaa ja koko verkostoa vastaan myös syrjintärikoksista
  5. Juuri syrjintäteoilla aiheutettiin taloudelliset vahingot, muut vahingot ja poistettiin kokonaan oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin, esitutkintaan ja syyteharkintaan ja yhdenvertaisuuteen lain edessä.Tahalliseen syrjintään perustuva oikeudenkäynti ja mikään prosessi ei edes teoriassa voi olla oikeudenmukainen. Syrjintä on nyt kirjallisesti tunnustettu, näkyy kaikista rikoksista ja rikosten tutkinta tahallaan vahinkojen ylläpitämiseksi estettiin.
  6. Mikään ei siis oikeuta pitämään syrjintää ja sananvapauden laillisen käytön estämiseksi toteutettua laitonta vangitsemista, syytteitä ja pakkokeinopäätöksiä voimassa eli ei myöskään se, että syrjintäteon teki tuomari, Mika Illman syyttäjänä ja nyt yrittää rikostaan tuomarina, jonka teon tutkimisen tuomarikollegat, poliisi, syyttäjä, Simo Kolehmainen, Tuija Brax ja nk. laillisuusvalvonta tahallaan aiemmin estivät. Koska mikään ei oikeuta pitämään syrjintää voimassa, siihen ei myöskään oikeuta VahL 3:5 §:n soveltaminen etenkään silloin, kun VahL 3:5 § kuvattu tilanne (päätöstä ei ole muutettu) on aiheutettu tahallaan korvausoikeuden estämistarkoituksessa. Lisäksi VahL 3:5 § on em. syistä mitätön PL 118 §:n, EIS 13-14, 17–18 artiklojen ja tietosuoja-asetuksen 82 artiklan vastaisena.

Perustuslain ja ihmisoikeuksien ensisijaisuus (KKO 2004:26, 2005:70 
     ja 2007:36)  

KKO katsoi ratkaisussaan KKO 2004.26 (Ään., vahv. jaosto), että perustuslaki on loukkaamaton ja ristiriitatilanteessa lain tasoisella normilla ei voida poistaa perustuslaissa säädettyä oikeutta.

Ratkaisussa oli kyse siitä, että rakennussuojelulain 9 §:n nojalla oli määrätty yhtiön omaisuutta koskeva väliaikainen toimenpidekielto, joka oli sittemmin kumottu. Yhtiö vaati valtiolta korvausta väittäen kiellon keskeyttäneen omaisuuden tuloa tuottavan käytön. KKO:n ratkaisun perustelujen mukaan perustuslaissa turvattu omaisuuden suoja edellytti rakennussuojelulain 11 §:stä ilmenevien korvausperiaatteiden soveltamista myös mainitun laiseen vahinkoon. Ratkaisun perustelujen mukaan: ”8. Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on suojattu. Säännöksen 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen säädetään lailla. Rakennussuojelulaki on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä merkitsee, että lakia säädettäessä ei ole tarkoitettu eikä oletettu sen loukkaavan perustuslain mukaista … suojaa.”

Aivan vastaavalla tavalla VahL 3:5 § on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä eikä tällä laintasoisella normilla voida loukata EIS 13 ja 14 artiklassa, tietosuoja-asetuksessa 82 artiklassa, EIS 5 artiklassa säädettyä korvausoikeutta eikä PL 6 §:ssä, 15 §:ssä ja 118 §:ssä säädettyjä oikeuksia eikä oikeuttasaada myös virantoimituksessa olevia henkilöitä vastaan, tuomarit mukaan lukien, vahingonkorvausoikeus toteutettua. Lisäksi VahL 3:5 § on ristiriidassa mm. PL 22, 23, 94, 106 ja 107 §:n kanssa, joten se tulee jättää soveltamatta eikä VahL 3:5 § poista virkamiesten ja valtion vastuuta, kun VahL 3:5 §:n tilanne on aiheutettu tahallaan juuri korvaus- ja rikosvastuun estämiseksi niiden rikoksilla, joiden vastuun estämiseksi muutoksia, jatko- ja valituslupia, tutkintoja, 

KKO:n ratkaisun 2005:70 mukaan: ”Perustuslain 21.2 §:n mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu oikeus tulla kuulluksi. Poikkeusta ei ollut säädetty. Kuulemisvelvollisuus on näin ollen voimassa. Lähdeverkko on tällöin yksinkertainen: tulkintayhteys avattiin tulkinnan kohteena olleen lainkohdan ja perustuslain välille. Kysymys on perustuslain vaikutuksesta tavallisen lainkohdenan tulkintaan. Huomionarvoista on, että Korkein oikeus sivuutti hovioikeuden esittämät, oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvät käytännölliset näkökohdat.” (Halttunen: Oikeusteorian poluilla, prof. Niemen artikkeli, s. 237)

Vastaavalla tavalla on todettu mm. ratkaisussa KKO 2007:36.

KKO on siis itse oikeuskäytännössään vahvistanut velvollisuuden jättää ristiriitatilanteessa laintasoinen normi soveltamatta ja asettaa perustuslaki ja ihmisoikeussopimus etusijalle, koska yksilön perus- ja ihmisoikeuksien poistaminen ei PL 22 §:n sanamuoto huomioon ottaen ole mahdollista.

PL 106 ja 107 § säätävät, että ristiriitatilanteessa perustuslain kanssa oleva laki tai alemman asteiden normi jätetään soveltamatta. Koska VahL 3:5 § on ristiriidassa perustuslain 1-23 §:ien, 94 ja PL 118 §:n sekä niitä vastaavien EIS:n artiklojen kanssa, se tulee jättää soveltamatta. Minulla on subjektiivinen oikeus vastaavaan laintulkintaan kuin ratkaisuissa KKO 2004:26, 2005:70 ja 2007:36.